MURMANSK: Chinese Locks

Arvio julkaistu Soundissa 04/2008.
Kirjoittanut: ASKO KAUPPINEN .

Chinese Locksin ensimmäinen kosketus on kuin toivottomana näyttäytyvä laivamatka Alistair MacLeanin toisesta maailmansodasta kertovassa Saattue Murmanskiin -romaanissa. Kirjassa esiintyvä saattue on alkujaan mittava, mutta myrskyt, vihollisen sukellusveneet, ilmahyökkäykset ja laivasto verottavat sitä ankarasti.

Arvio

MURMANSK
Chinese Locks
Around Your Neck

Chinese Locksin ensimmäinen kosketus on kuin toivottomana näyttäytyvä laivamatka Alistair MacLeanin toisesta maailmansodasta kertovassa Saattue Murmanskiin -romaanissa. Kirjassa esiintyvä saattue on alkujaan mittava, mutta myrskyt, vihollisen sukellusveneet, ilmahyökkäykset ja laivasto verottavat sitä ankarasti. Levyn matka taas alkaa sähköbasson huumaavasta, kertautuvasta feedbackista. Se vaeltaa ja polveilee, leviää ja taantuu hienovireiseksi hälinäksi, voimistuu seuraavassa hetkessä pistäväksi poltteeksi. Kahden minuutin jälkeen rummut vyöryvät sisään ja liittoutuvat erottamattomasti basson kanssa. Enkelimäinen laulu on hukkua ylitsevuotavaan massaan, joka ajaa kappaletta itsepintaisesti eteenpäin, muuntumaan ja peittämään mutkikkaan rakenteensa. Vieraantumista vastaan taisteleva etäinen ääni palaa paettuaan väkivaltaista meteliä, kunnes seuraa taantuma, jonka jälkeen vaikuttavasti alkaneen levyn avaus ei enää saavuta hurmioitunutta lakipistettään.

Helsinkiläisen Murmanskin silkka nimi kutsuu esiin mielikuvan, joka on rosoinen ja kylmä mutta romanttinenkin – lähes yhtä aavistuksellinen ja tavoittamaton kuin Murmansk MacLeanin hahmojen ajatuksissa. Vaikka kvartetin yhteydessä painotetaan usein shoegazing-piirteitä, raskaampaa ilmaisua hallitsevat passiivisien stoner-vivahteiden ohella punkista kasvaneiden laaja-alaisten ilmaisutapojen kypsästi kotiutuneet ideat. Sisäänpäin kääntyneen mutta aggressiiviseksikin leimahtavan yhtyeen yllätyksellisyys ei pohjaudu niinkään tekstuureihin kuin dynamiikkaan, joka on hienovireistä eikä suinkaan vain rakenteellista: kappaleet jännittyvät vaiheittaisesti, välillä arvaamatta ja nojaavat ani harvoin kyllästyttäviin mustavalkoisiin vastakkainasetteluihin. Levyn syvyys kasvaa hitaasti.

Ensi kuulemalla painostavana näyttäytyvän Chinese Locksin raskaimmat hetket eivät suinkaan ole levyn räiskyvimpiä. Kuunnellessa tuntee kuuluvansa MacLeanin romaanin miehistöön, joka kuihtuu pois pelon ahdistamana. Pahinta onkin kaihon kehystämä huomaamaton rappeutuminen, joka jäytää hienostuneesti ja purkautuu vasta Wholeshebang!-outron hajotessa tomuksi.

Kertokaa aluksi Murmanskin historia pähkinänkuoressa. Miten miehistönvaihdokset ja ajan kuluminen ovat vaikuttaneet soundiin?

Olli: – Reilut viisi vuotta tätä on jo kehitelty, ja kaikki on tehty kantapään kautta, äänitetty pari demoa ja yksi ep. Keikkoja on nyt takana yli 50.
– Solistivaihdokset ovat olleet suurin muutostekijä, Laurahan on itse asiassa jo kolmas tai oikeastaan neljäs laulaja. Sekä kitaristi että rumpali ovat vaihtuneet kerran. Levyllä kitaraa soittaa vielä bändin toinen perustajäsen Jari, mutta vuoden alusta meillä on ollut uusi samanniminen kitaristi matkassa.

Laura: – Jaakon rumpuihin tuoma tiukkuus ja rytmiikantaju taas ovat tehneet rummuista puhuttelevamman elementin. Ajan kuluminen on Ollin kohdalla kai suoraan verrannollinen basson pedaalilautaan. Uusi kitaristi tuo varmasti jotain uutta, mutta bändin perusjuttuun se ei näyttäisi vaikuttaneen.

Miten kuvailisitte Chinese Locksia? Onko levyllä siihen istutettu kaari vai onko kaari syntynyt ikään kuin itsestään?

Olli: – Kantava tematiikka sekä levyllä että yhtyeellä yleensä on ollut aina tietynlainen paradoksaalisuus, joka kuvaa meitä pelottavan hyvin myös ihmisinä. Itse uskon, että levyltä välittyy varsin vahva tunnelataus. Näin tuskin olisi, jos tuo kaari olisi syntynyt muuten kuin itsestään.

Laura: – Näen tämän levyn kiteytyksenä bändin matkasta. Mukana on sekä vanhempia että minun ja Jaakon liittymisen jälkeen tehtyjä biisejä. Tein Vague Languageen lauluja, kun levyn miksaus oli jo melkein finaalissa. Albumin rakenne muistuttaa ihmismieltä: se herää hiljalleen ajatukseen ja sen tuomaan tunteeseen, kunnes liikuttuaan aikansa ristiriitojen välillä päätyy samankaltaiseen tunnelmaan, josta lähtikin.

Olli: – Levylle lähdettiin hakemaan juuri livesoundia, koska olemme kuitenkin lähtökohtaisesti livebändi. Kun tuotettiin itse, ei myöskään ollut ketään ulkopuolista sanomassa, miten tehdään. Voimme tehdä ihan omat ratkaisut, joita kaupallinen tuottaja ei ikinä tekisi.

Levyn soundi on paikoin yllättävän raskas ja rokkaava, paikoin hyvin maalaileva, mutta elementtien tasapaino kuulostaa harkitulta. Miten hallitsette soittaessanne ja kirjoittaessanne musiikin dynamiikkaa?

Laura: – Kaikki antavat toisilleen sopivasti ilmaa. Musiikin syntyminen toimii useimmiten syy-seuraus-hengessä. Itsellä se on paljon reagointia eli teen oman osuuteni viimeiseksi niin äänittäessä kuin säveltäessäkin. Laululla on määrän, toteutuksen ja volyyminkin kohdalla usein instrumentin rooli.

Jaakko: – Pidän dynamiikkaa yhdistävänä elementtinä ja tärkeimpänä punaisena lankana, joka voi koostua hyvinkin pienistä asioista. Se on nimenomaan vastapainoa tai vuoropuhelua erilaisten tunnetilojen välillä. Biisien dynamiikan säilymisen kannalta livenä äänittämisellä oli suuri merkitys jo siitäkin syystä, että saatiin tallennettua levylle se pieni rosoisuus.

 

 

 

Lisää luettavaa