NANCY SINATRA: The Very Best Of – 24 Great Songs

Arvio julkaistu Soundissa 01/2002.
Kirjoittanut: Jake Nyman.
Ei ole helppoa olla suuren maailmantähden lapsi, ei ainakaan silloin jos itsekin aikoo samalle alalle kuin kuuluisa isä tai äiti. Mutta on siinä etunsakin. Frank Sinatran vanhin lapsi, vuonna 1940 syntynyt Nancy, sai kotoaan kaiken mahdollisen tuen ja oli niistä isäpapan suhteistakin aina välillä hyötyä.

Arvio

NANCY SINATRA
The Very Best Of - 24 Great Songs
Amigo

Ei ole helppoa olla suuren maailmantähden lapsi, ei ainakaan silloin jos itsekin aikoo samalle alalle kuin kuuluisa isä tai äiti. Mutta on siinä etunsakin. Frank Sinatran vanhin lapsi, vuonna 1940 syntynyt Nancy, sai kotoaan kaiken mahdollisen tuen ja oli niistä isäpapan suhteistakin aina välillä hyötyä. Pienestä pitäen Nancy kävi tanssi-, laulu- ja pianotunneilla, ja ensimmäisen kerran hän astui isänsä omistaman levy-yhtiön studioon vuonna 1961. Tulokset eivät olleet kovin rohkaisevia, vaan Nancyn levyt olivat lähes järjestään floppeja, mitä nyt joku sinkku herätti hieman huomiota Japanissa tai Australiassa. Muille laulajille olisi näytetty tässä vaiheessa samaista studion ovea, mutta ei Nancylle, olihan hän Frank Sinatran tytär.
Kaikki muuttui lähes laakista, kun tuottaja Jimmy Bowen laittoi Nancyn aisapariksi Lee Hazlewoodin, etevän biisinikkarin, joka tunnettiin tuolloin lähinnä Duane Eddyn tarttuvien rautalankahittien säveltäjänä. Lee sävelsi Nancylle semi-feministisen kappaleen These Boots Are Made For Walkin', joka nousi listaykköseksi – tai ainakin melkein ykköseksi – monissa maissa. Sitä seurasi liuta muitakin menestyskappaleita ja monilla niistä möreä-ääninen Hazlewood duetoi Nancyn kanssa: Lady Bird, Some Velvet Morning, Jackson, Summer Wine… hienoja pophittejä jokainen.
Vuonna 1967 Nancy Sinatra teki yhden uransa upeimmista levytyksistä, kun hän kävi Lontoossa purkittamassa John Barryn säveltämän tunnuskappaleen James Bond -elokuvaan You Only Live Twice. Joitain muitakin hittejä vielä irtosi, mutta loppu alkoi silti häämöttää, ja kun Lee Hazlewood muutti 70-luvun alussa Ruotsiin ryhtyen yhteistyöhön elokuvaohjaaja Torbjörn Axelmanin kanssa, Nancy pisti hanskat naulaan.
Nancy Sinatran levytysurasta on olemassa suuri joukko mitä erilaisimpia kokoelmia, mutta tämä ruotsalaisen Mattias Lörstadin koostama 24 Great Songs saattaa olla se kaikkein paras (vaikka Summer Winea onkin törkeästi lyhennetty!). Soundit on tohtoroitu todella komeiksi, kaikki isot hitit ovat mukana, eikä mitään b-laatua ole kelpuutettu mukaan. Levyn vähemmän tunnetuista kappaleistakin löytyy monia varsinaisia helmiä, kuten So Long, Babe ja 100 Years.
Vietnamissa taistelleiden joukkojen viihdyttäjänäkin tunnettu Nancy Sinatra on yrittänyt pari kertaa come backia, mutta heikoin tuloksin. Eräässä vaiheessa hän päätti hakea potkua uudelle uralleen suostumalla esiintymään Playboy-lehden tunnetusti vähäpukeisilla aukeamilla (siinä tuli varmaan miljoonien 60-luvun teinipoikien unelmista totta). Lehtiväkeä kiinnosti kuitenkin enemmän, miten Frank asiaan suhtautui. "Hän kysyi minulta kuinka paljon Hugh Hefner oli tarjoutunut kuvauksista maksamaan", kertoi Nancy. "Kuultuaan summan, joka ei ollut vallan pieni, hän murahti: 'Pyydä tuplasti enemmän!' 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa