NICOLAS KIVILINNA: Runonlaulaja

Arvio julkaistu Soundissa 7/2016.
Kirjoittanut: Hannu Linkola.

Arvio

NICOLAS KIVILINNA
Runonlaulaja

Nicolas Kivilinnan Eino Leino -ep (2013) oli täysosuma. Parikymppinen trubaduuri löysi Leinon runoudesta sellaista spontaania levottomuutta, jonka aikaisemmat luennat olivat hukanneet lähes täysin. Etenkin vimmainen Rauhattoman rukous välitti nuoren runoilijan elämäntuskan armotta mutta ymmärtäen.

Runonlaulajalla Leino saa seurakseen kesällä ilmestyneen Lauri Viita -ep:n sekä pari irtolaulua. Kappaleet kertovat paitsi Kivilinnan kasvusta muusikkona myös hänen kyvystään solahtaa tulkitsemiensa runoilijoiden nahkoihin. Viitaa Kivilinnalta kohtelee kovakouraisemmin kuin Leinoa, mutta tavoittaa samalla tekstien piikikkään kujeilevuuden. Ja yhtälöhän toimii. Rienaavasta protestilaulannasta punk-räiskähtelyyn ulottuva ilmaisu mallintaa koskettavasti Viidan ristiriitaista persoonaa.

Musiikillisesti levy huokuu sekä kokeilunhalua että sisäistyneisyyttä. Perinnetietoinen mutta karsinoita kaihtava ilmaisu rinnastuu monin paikoin Slam-aikakauden Juice Leskiseen, kunnes päätösraita Yksin rakkaudesta unta näin kiilautuu odottamatta J. Karjalaisen vanaveteen. Kivilinna ei kuitenkaan kanonisoi traditioita vaan vie niitä eteenpäin. Niinpä Runonlaulaja piirtyy runsaista lainahöyhenistään huolimatta persoonallisen lauluntekijän vangitsevaksi omakuvaksi.

Lisää luettavaa