NINE INCH NAILS: Ghosts I-IV

Arvio julkaistu Soundissa 05/2008.
Kirjoittanut: PETRI SILAS.

Nine Inch Nails on aina ollut yhtä kuin Michael Trent Reznor, mutta silti hajonta otsikon alla on melkoista. Nykyään päälinjoja on kaksi: synkät ambient-henkoset ja rosoiset rock-yskökset. Eniten tuntuu tappiota kärsineen vanha industrial-ote. Mehiläisparvisyntikat ja tasakonebiitit ovat väistyneet lähes kokonaan.

Arvio

NINE INCH NAILS
Ghosts I-IV
Pinnacle

Nine Inch Nails on aina ollut yhtä kuin Michael Trent Reznor, mutta silti hajonta otsikon alla on melkoista. Nykyään päälinjoja on kaksi: synkät ambient-henkoset ja rosoiset rock-yskökset. Eniten tuntuu tappiota kärsineen vanha industrial-ote. Mehiläisparvisyntikat ja tasakonebiitit ovat väistyneet lähes kokonaan.

Ensin latauksina ja erilaisina Nine Inch Nailsin sivuilta tilattavina fyysisinä versioina ilmestynyt Ghosts I-IV on nyt liikkeellä tavallisiakin kanavia pitkin. Se edustaa yhtyeen maalailevaa olemusta, joka palauttaa aina mieliin Brian Enon ja Robert Frippin 1970-luvun. Vähän parempi kuin ihan kiva.

The Slip on tuoreempi ja sähäkämpi tapaus. Sen saa toistaiseksi vain nin.comista. Ilmaiseksi. Ja tässä on sudenkuoppa. Vaikka on tottunut siihen, ettei levyihin tarvitse toimenkuvan tähden sijoittaa yhtä paljon kuin ennen alalle ryhtymistä, läikähtää sanapari ”ilmainen nettialbumi” sydämessä. Näin Reznor on plussan puolella jo ennen kuin bitit sujahtavat kotikoneelle.

Vaikuttaa tämä alitajuisesti arvioon tai ei, The Slip sisältää parasta Nine Inch Nailsiä vuosiin. Usein tehokkaan rumpubiitin päälle rakentuvat yksinkertaiset kappaleet ovat suoraa jatkoa viimevuotisen Year Zeron mallille, mutta niistä puuttuu Reznoria ennen vaivannut hartialukko. Muutos kuuluu myös teksteissä. Puberteettinen uho alkaa väistyä, mikä yli nelikymppiselle sopiikin.

Ainoa huolenaihe on, mitä tapahtuu The Fragilen (1999) jylhälle progressiivisuudelle ja Year Zero -levyn The Greater Goodin kaltaisille hienoille eksperimentaalisemmille raidoille. Hieman kiistanalaisena pidän myös Year Zeron ja The Slipin ainakin itselleni etupainotteista draaman kaarta, jossa ensin ryskitään ja sitten vain rauhoitutaan ilman mitään loppusynteesiä.

”Minä tarjoan tämän”, heittää Trent The Slipin saatteessa nin.comissa. Jalolta tuntuva ele, mutta varaakin on. Ainakin Rolling Stonessa on uutisoitu miehen ilmoittaneen tienanneensa Ghostsin eri versioilla ensimmäisen viikon aikana yli 1,6 miljoonaa dollaria.

Paksu palkkapussi suotakoon, sillä Reznor on painanut viime aikoina hommia kuin heinämies. Saul Williamsin kanssa julkaistu ilmainen nettilevy The Inevitable Rise And Liberation Of Niggy Tardust on vain yksi esimerkki.

Oma lukunsa ovat ”miksaa tästä ilmaiseksi, jos huvittaa ” -kehotuksella netistä löytyvät NIN-raidat, joiden ansiosta Reznorille voisi antaa arvonimen ”Rockin Linus Torvalds”. ”Vaarallinen hullu” lienee lähempänä, jos arvellaan levybisnesmiesten nimikettä Trentille vuonna 2008.

Lisää luettavaa