No Shame on tarponut rouhean punkrockin taivalta jo yli vuosikymmenen. Matkalle on osunut useampikin kelpo levy, mutta ennen kaikkea bändi on profiloitunut kovana live-aktina. Keikoilla tihkuva energia valitettavan harvoin välittyy levyille asti ja tämä on osittain ollut myös No Shamen Akilleen kantapää.
Ironing Day on kuitenkin yhtyeen katalogin ehein pitkäsoitto. Se sisältää useammankin perkeleellisen tehokkaan punkrykäisyn, joihin on onnistuttu lataamaan riittävä määrä sekä melodiaa että räkää. Hyvä esimerkki on levyn avaava Better Drunk Than Part Of The Machine, jonka kertosäkeeseen suomeksi hoilotettu käännös sopii kuin naula päähän. Tämän lähemmäksi Rancidiä ei Suomessa ole päästy – ja se on iso kehu.
Silkkaa hc-paahtoa No Shamen uutukainen ei onneksi kuitenkaan ole. Esimerkiksi hivenen naiivissa, mutta auttamattoman rehellisessä Light Of My Life -biisissä astetta rauhallisempi tempo toimii vallan mainiosti. Toisen ääripään kappaleet, kuten suoraa huutoa tarjoava Tenderized, täyttävät toki paikkansa, mutta suuria kiksejä ei kaltaiseni indienörtti saa niistä revittyä.
