NO SHAME: Schpunk

Katupunk-ilmiö elää Suomessakin, vaikka No Shamen major-levy-yhtiö ei siihen uskonutkaan ja lemppasi bändin loistavan debyyttialbumi Greed Is Godin jälkeen. Yhtye ei antanut kuitenkaan periksi, vaan pykäsi astetta matalammalla profiililla kakkoskiekkonsa, joka yltää liki samalle tasolle.
No Shameen on monta syytä ihastua. Ensinnäkin se kuulostaa vain itseltään, vaikka myöntääkin pitkän litanian inspiraation lähteitä Descendentsistä Back- yard Babiesiin. Lisäksi retkueessa elää viime vuosina yhä harvinaisemmaksi käynyt usko itseensä ja punk-idealismiin. Sampsa Saloranta vuoroin rääkyy vuoroin laulaa komeasti siitä, kuinka huonosti rahanahneuden ja sotavarustelun aikakautena voi käydä. Ytyä ja sanomaa löytyy enemmän kuin Anni Sinnemäen keskisormesta. Parasta kaikessa kuitenkin on, että bändillä on hihassaan ässinä vielä nippu mieltsin hyviä punk rock -biisejä. Niitä on ehkä pari vähemmän kuin ensilevyllä, mutta esimerkiksi Xion, Love tai Sick muistuttavat, etteivät nelikon kyvyt ole mihinkään kadonneet. Melodiat on istutettu nopeaan kaahaukseen näppärästi eikä materiaalin lievää samankaltaisuutta kehtaa järin suureksi moitteeksi kirjata. Soundillisesti kuljetaan edelleen omia polkuja etäisesti takavuosien grind core -mättäjien kumeita rumpusoundeja hyväksikäyttäen.
Jostain kumman syystä No Shame ei ole vielä onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa maan vireässä punk-sisäpiirissä, mutta Schpunk todistaa, että syytä kyllä olisi. Niin yhtyeelle itselleen kuin muillekin nousukauden huumasta osattomaksi jääneille kelpaa hyväksi ohjenuoraksi kansista löytyvät iskulauseet Never surrender! Never sell your soul!