NO SHAME: White Of Hope Turning Black

NO SHAME
White Of Hope Turning Black
Fullsteam

Jos pitää uudemmasta hc:sta eikä alkanut jossain 90-luvulla kakistelemaan, niin No Shamen uusi on varmasti täydellisyyttä hipova levy. Soitto on todella tiukkaa ja soundit sopivan tukevia, varsinkin bassoissa ja rummuissa. Osa kappaleista vain jää minulle, 90-luvun puolivälissä hiukan kakistelleelle, hiukan hahmottomiksi. Koukut eivät koukuta.

Take The Money & Run, ’bout Control ja Down & Out Of Order ovat kelpo hoilausta. Switzerland on loistava ja tavoittaa jotain niheää maasta, jossa syksyisin imuroidaan lehdet puista: ”The darkness is closing in”, vaikka maisemat ovatkin kauniita. Toinen aivan toisella tasolla operoiva sävellys on Boredomline. Levy saavuttaa huippunsa keskivälin paikkeilla. No Future For The Kids menee jo paatoksen ja prepositiovirheen vuoksi hiukan yli.

Sanoituksiin ei tietysti vanhempana, äskettäin lapsen tähän pahan maailmaan tuoneena maltillisena vihervasemmistolaisena kapitalistina aina jaksa suhtautua vakavasti, mutta minä en olekaan kohdeyleisöä, joten se siitä. White Of Hope Turning Black on kömmähdyksineenkin parasta uutta hc:tä, jota olen kuullut vuosiin.