NO SHAME: Rebound For Glory

NO SHAME
Rebound For Glory
Fullsteam

No Shame ei vielä kolmannellakaan albumillaan uudista punkin kehityskulkua tai tuo siihen mitään uutta, mutta yhä edelleen bändi kuulostaa tinkimättömyydessään aidolta asialta. Bändin kehittämä lovepunk -termi ei ehkä kuulosta houkuttelevalta, mutta jos bändi haluaa asennettaan ja herkkyyttään kuvata rakkaudeksi, niin antaa mennä vaan. Ja onhan No Shamen teksteissä ollut inhimillisyyttä ja ihan puhdasta sentimentaalisuutta roppakaupalla jos mittapuuksi valitaan punkin syntyvaiheet tai myöhempien vaiheiden hardcore. No Shamen humaanin punkin sielun kumppanit ovat pikemminkin löydettävissä Buzzcocksin kaltaisista punk-nörteistä, vaikka musiikkinsa paria astetta ankarampaa onkin.

Mihinkään itsekeskeiseen emo-lässytykseen ei No Shame sorru. Viitekehys on edelleen yhteiskunnallinen. Ongelma on simppeli ja moneen kertaan todettu: ahneuteen ja häikäilemättömyyteen perustuvassa maailmassa voi olla omaa identiteettiään vaikea löytää. Miten säilyttää elämänuskonsa, kun elämä itsessään ei ole reilua? Korniuksiin uppoaminen ei ole No Shamellakaan kaukana, mutta onneksi vetojuhtana on kertosäehoilotuksiin taipuvat biisit.

Rebound For Glory on uhkarohkeasti pilkottu tupla-levyksi, vaikka pituutensa puolesta olisi yhdelle levylle mahtunutkin. Mutta parempi näin, nyt annos ei tunnu mahdottomalta köntiltä, vaan biisit erottuvat joukosta paremmin. Ja No Shamella toimii edelleen melodisemmat kipaleet kuin hardcoremmin jyrääväkin materiaali. Ainoa moitteen sana tulee virheille turhankin alttiista englannin oikeinkirjoituksesta.