Nopsajalan kolmannen albumin kansi näyttää pahaenteisesti siskonmiehen suunnittelemalta, ja reteästi erilleen kirjoitettu Kuningas Soundi nostaa kriitikon nyrkit pystyyn. Ärtymys haihtuu kohta, kun hiphopilla maustettu reggae lähtee liikkeelle. Avausraidan Kelei pitelee soidessa jurppii korkeintaan se, että viime kesä meni jo ja seuraava koittaa vasta kolmen vuodenajan päästä.
Albumin juuret juontuvat yhdyssanaksi kirjoitetulle Kuningassoundi-klubille, jota Nopsajalka ja DJ Svengali ovat pyörittäneet kolme kesää Helsingin Vanhankaupungin Kuninkaankartanonsaaressa. Kappaleet äänitettiin keikkapäivinä läheisessä studiossa, ja yhtä (Puu kaatuu) vaille jokaisella esiintyy kulloisenkin illan vieraileva puhetaiteilija tai useampikin. Rennon poikakerhon nimilista jatkuu kuin kesän 2010 helleputki: Paleface, Leijonamieli, Stig Dogg, Posteljoona, Asa, Juno, Superjanne, Stepa, Are, Paha Nuutti.
Meininki on välitöntä, ja biisien kesähittiaines tarttuu viileämmissäkin oloissa. Ohjelmoidut soundit miksaantuvat tasapainoisesti perinteisempien soittimien kanssa. Svengaavat tekstit ylistävät tanssillista ja seksuaalista ilonpitoa, eikä puistofutiskaan jää paitsioon. Sivulauseet tähdentävät kannabiksen siunauksellisuutta.
Sen kummemmin päihteiden romantisoinnin pölkkypäisyyteen puuttumatta täytyy huomauttaa, että pilvipaakelsien popsimista kannattaisi vähän säännöstellä. Muuten voi käydä niinkin, että kuvittelee olevansa ihan kivan Stir It Up -käännöksen (Stereot) säveltäjä.
