NYLON BEAT: Valehtelija

NYLON BEAT
Valehtelija
MTV Musiikki

Tähän mennessä tapahtunut: Nylon Beatin ensimmäinen albumi ilmestyy 1996. Rock-kriitikot virnuilevat. Kaksi teinityttöä laulaa konepoppia neniinsä honottavina pikkuoravina. ”Säälittävää ja surkuhupaisaa lolitapoppia”, ovat kommentteja sieltä lievimmästä päästä.

Nyloneiden seuraava levy näkee päivänvalon seuraavana vuonna. Mikään ei oikeastaan muutu asenneilmastossa. Tytöt kunnostautuvat ns. kevyt-haastattelujen annossa. Kuka näitä voi ottaa vakavasti? Nylon Moon, englanniksi laulettu kooste kahden edellisen albumin parhaista, saa kuitenkin huomattavasti positiivisemman vastaanoton toimittajien keskuudessa kuin aiemmat yritykset. Puhutaan mm. Japanista uutena markkina-alueena. Syksyn Säveltä Nylon Beat ei voita mutta Jyrkin hittiskabassa natsaa. Viimeinen pamahtaa heti soitetuimpien radiobiisien joukkoon.
Nyt ollaan tässä: Valehtelija on Nylon Beatin kolmas varsinainen albumi. Sanooko kerta toden? Ei, vaikka niin toivoisikin tapahtuvan. Kaikki odotukset tiivistyivät Viimeinen-biisin aiheuttamaan syyhyyn. Viimeinen on oivasti rakennettu popkappale, suoranainen klassikko. Ärsyttävän simppeli ja armoton takiainen. Kun Valehtelija ei sitten olekaan kokonaisena pakettina aivan Viimeisen tasolla, jää tunnelma valjuksi. Albumilla tuon hittibiisin jälkeen tuleva Valehtelija esimerkiksi joutuu epäedulliseen vertailutilanteeseen. Se vaikuttaa liian iskelmämäiseltä standardilta pystyäkseen säilyttämään jo nousseen innostuksen tunteen. Parin siinä-ja-siinä -palan jälkeen päästään taas hyvää vetoon Mies-biisin avulla. Paikka palaa on sekin albumin plussa-antia ja samaan kategoriaan niputan vielä Koditon-biisin. Entäs sitten: Sitä vain että jossittelu ei auta. Valehtelija kulkee nykien ja sehän ei varmaan ole ollut tarkoituksena. Seuraavalla kerralla sitten, leidit!