NYLON BEAT: Comeback – 40 hittiä

Tuskin olen ainoa, jonka Nylon Beat -historia muistuttaa tätä: ensin pahantahtoista hymyilyä naukuville mimmeille, joista vain pikkutytöt voivat toviksi innostua. Sitten, joskus Satasen lainan kohdalla, hyväksyvämpää myhäilyä "voi tässä sittenkin olla jotain" -tyyliin, ja lopulta, Valehtelijan myötä, totaalinen hyväksyminen, äärimmäisenä alennustilana oman tyttären vieminen Nylon Beat -konserttiin, jotta itsekin näkisi bändin livenä. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, joskin myöhemmin rohkenin mennä tyttöjen keikalle jo ilman esiliinaakin.

Nyt kun duon koko kirjo on levitetty eteen tupla-cd:nä, nuo tunnelmat nousevat taas esiin. Alkupään levytykset kuulostavat yhä "viehkolta" lolita-popilta, jonka kuunteleminen on pitkälti kiusallista, vaikka biisit kelpo hittikamaa ovatkin. Harmi, että Nylon Beatilta ei julkaistu livetaltiointia, sillä bändin kera varhaisetkin kappaleet saivat uutta terää ja tytötkin tulivat ajan myötä paremmin sinuiksi ääniensä kanssa. Tämä käy ilmi kokoelman biisissä Jos, joka on taltioitu viime vuonna akustisena tv:tä varten.

Valehtelijan materiaali kuulostaa yhä klassisen ajattomalta popilta, mitä se varmaan onkin, eikä taso suuremmin notkahtanut Demollakaan. Extreme ja 12 Apinaa viestittivät jo, että levy per vuosi tahti ei ehkä ollut aivan viisasta, mutta niidenkin parhaat täkyt ovat kelpo kamaa.

Tuplalla on lisukkeina yksi uusi biisi, kaksi tuttua palaa tv-liveinä, yksi irtosingle ja kaksi tv-ohjelmasta peräisin olevaa kotimaista ikivihreää. Onko se sitten paljon vai vähän niille, joilla on duon koko tuotanto hyllyssään? Mene ja tiedä.