ORCHID: The Mouths Of Madness

ORCHID
The Mouths Of Madness
Nuclear Blast

Kun seuraavan kerran tuohdutte siitä, kuinka joku yhtye kuulostaa mielestänne liikaa joltakin toiselta, niin tutustukaapa joutessanne Orchidiin, läpimurtonsa kynnyksellä olevaan sanfranciscolaisyhtyeeseen. Jos imaisee herneen sieraimeen siitä, että bändi tekee valtavan työmäärän tonkiessaan läpikotaisin 1970-luvun Black Sabbathin sävelkansion, vilahtaa Orchidin pointti komeasti ohi.

Kitaristi Mark Thomas Baker toisintaa Tony Iommin soittotyylin ja siinä sivussa muokkaa Sabbathin klassisen kauden riffejä. Muu yhtye komppaa ansiokkaasti ja niin hämmästyttävältä kuin se kuulostaakin, se saavuttaa melkein sen taianomaisen flow´n, joka kuolemattomien kappaleiden ohella teki Black Sabbathista tyylinsä syrjäyttämättömän valtiaan. Debyyttialbumi Capricornilla (2011) Orchidin härskiys nauratti hillittömästi, mutta The Mouths Of Madnessia kuunnellessa tajuaa, että ihan huvin vuoksi tällainen ei onnistuisi. Vaikka levystä ei voi sanoa, että se loisi jotain omaa, on se kuitenkin oma itsenäinen teoksensa ja ilman tyylitajua tällainen entisöinti ei olisi mahdollista. Ja kuka kehtaa valittaa, jos bändi säveltää Mountains Of Steelin tasoisia, suorastaan maagisia biisejä?

Black Sabbathin perintö elää ja voi hyvin. Sen tuotanto ei Orchidin restaurointipuuhasta himmene lainkaan. Se  osoittaa, kuinka elinvoimaista se on yhä tänäkin päivänä, kun siitä saa muovattua neljäkymmentä vuotta myöhemmin näin ylevää musiikkia.