Mika Vainion ja Ilpo Väisäsen Pan Sonic jatkaa Gravitonilla lokerofetisistien psyykejen terrorisointia. Kansainvälisesti tunnustetun pioneerikaksikon viimeiseksi Pan Sonic -levyksi mitä ilmeisimmin jäävä Gravitoni kieltäytyy asettumasta aloilleen ja jatkaa Vainion ja Väisäsen tutkimusretkeä kartoittamattomilla soonisilla mannuilla.
Kenties Pan Sonicia onkin mielekkäintä lähestyä levyn herättämien mielikuvien kautta: Paikoin Gravitoni kuulostaa känsäkouraisten metallimiesten idm-tulkinnalta, välillä musiikissa on puolestaan Vainio–Väsänen -kaksikolle hyvin ominaista, ydinsukellusveneen lailla lähestyvää uhkaavuutta. Levyn säröiset elektroniset maisemoinnit ovat arvaamattomia ja silloin tällöin jopa sattumanvaraisen oloisia. Muutamaan otteeseen taustalla tasaisesti jolkottava glitch-napina jäsentää kappaleita miellyttävästi.
Vaikka Pan Sonic on kanonisoitu Wire-lehteä lukevissa avantpiireissä, duon musiikissa on juonne, jonka vuoksi näitä musiikillisia kokeita on helppo lähestyä. Pan Sonic tavoittaa tunnelmia, jotka ovat harvinaislaatuisen vahvoja ja aika ajoin jopa aggressiivisia.