PAN SONIC: Katodivaihe

Jonkun kansainvälisen mediajätin kohderyhmämarkkinoinnin konsulttitiimi suljetaan kameroilla varustettuun neuvotteluhuoneeseen. Tämän jälkeen heille annetaan Pan Sonicin uusi pitkäsoitto, ja ensimmäisenä viikkotehtävänä on keksiä Katodivaiheelle sopiva markkinatekninen genrekarsina. Bisnesväen kollektiivisesta henkisestä luhistumisesta saadaan takuulla eeppistä tositelkkaria.

Tämän levyn viehätyksestä osa onkin siinä, että sen määritteleminen tuntuu totaalisen turhalta. Vaikka levy tuntuukin johdonmukaiselta ja yhtenäiseltä, on koko ajan ilmassa mieluisa arvaamattomuus. Mitä tahansa voi tapahtua, milloin tahansa. Pan Sonicin musiikki syöksyy murhaavasta häiriösirinästä orgaanisen leppeään rytmiin varoittamatta.

Kyseessä on kuitenkin rockarinkin näkökulmasta nimenomaan musiikki, sillä pääosin Katodivaihe on kuitenkin lähempänä rakenteellisesti yksinkertaista bluesia tai rockia kuin matemaattis-älyllistä ääniarkkitehtuuria. Musiikista nauttimiseen ei tarvitse konseptuaalista ohjeistusta, riittää kun kuuntelee.

Konerutina on itse asiassa tällä levyllä usein myös pehmeää ja kaunista, rauhoittavaa tai surullista. Ei siis mitään jatkuvaa painostavaa ja vittumaista kitinää. Määrittelemään tätä ei pysty, mutta kuunteleminen on tosi iisiä. Kokeilkaa vaikka.