PLAIN RIDE: Oh The Flow

Ruotsissa esimerkiksi José González, Håkan Hellström ja Jens Lekman julkaisevat ilahduttavan raikasta ja henkilökohtaista musiikkia. Kyseisten nuorten lauluntekijöiden levyt ovat keskenään hyvin erilaisia ja myyvät huomattavia määriä. Suomessa on pitkä matka vastaavaan tilanteeseen. Täällä uutena lauluntekijäkulttuurina pidetään Anssi Kelan kehnoja jäljittelijöitä.

Oh The Flow -levyn laulut kirjoittanut Janne Westerlund on vaihtanut Sweetheartin ja Chainsmokerin tylyn asenteen välillä jopa vereslihaiseen itsetutkiskeluun. Tällä levyllä laulava ja akustista kitaraa soittava Westerlund puhdistaa itseään painajaisista intensiivisten ja taitavasti dramatisoitujen kappaleiden kautta. Niistä kuoriutuu pieni suuri levy, joka kurottaa kouransa suoraan sydämeen.

Levytysprosessin myötä oikeaksi yhtyeeksi laajenneen Plain Riden albumi perustuu lauluihin, jotka ovat paria hahmotelmaksi jäävää tuokiota lukuun ottamatta ensiluokkaisia. Levyn keskeisiksi kappaleiksi kohoavat muun muassa hypnoottinen Speed Of Light ja jännitettään väistämättömään loppuun asti kasvattava Last Of Our Days Together. Jälkimmäisessä Westerlundin laulu muistuttaa paljon nuoren Dylanin romanttisia tulkintoja.

Pitkän ja hyvin elokuvallisen Funeral House -raidan kulkua värittävät Mikko "Vilunki 3000" Viljakaisen kohti taivaita vonguttamat kitarasoolot ja Juho Viljasen komeasti kolistelemat rummut. Levyn esitykset ovat muutenkin kautta linjan ensiluokkaisia ja laulujen luonnetta palvelevia.