PMMP: Puuhevonen

PMMP
Puuhevonen
SonyBMG

Kuten monessa muussakin lajissa, löi Love Records 1970-luvulla myös lastenlevyjen kohdalla mittariin täysin vastaansanomattomat lukemat. M.A. Nummisen ja Pekka Jalkasen Herra Huut, Oskari Olemattomat ja ylittämätön Jänikset maailmankartalle -albumi valoivat genrelle vankan perustan.

Vaikka Juha Itkonen saakin vielä jonkun aikaa asetella sanoja peräkkäin ennen kuin pääsee Hannu Mäkelän kanssa samaan kirjailijakastiin, on hänen ja Matti Johannes Koivun Topsi ja Tohtori Koirassonissa samaa henkeä kuin Mäkelän ja Nummisen Herra Huu -yhteistyössä. Niin lastenlevystä kuin nyt puhutaankin, Topsi ja tohtori Koirassonin suurin avu on sen rennon kotoisa aikuismaisuus. Lapsille suunnatussa kulttuurissa kun mikään ei vaivaannuta lässytystä ja aliarvioimista enemmän kuin hassu hattu päässä tarjoiltu lässytys ja aliarvioiminen.

Koivu ja ystävät kuljettavat Topsi-koiran tarinaa luontevasti. Pienieleinen ja rullaava toteutus nostaa paikoin mieleen Anssi Kelan, mitä parempaa ei tietenkään voi toivoa, jos tarinankerronnasta puhutaan.

Aliarvioinnista ei pääse syyttämään Lasse Kurjen tuottamaa Ipanapa 1 -kiekkoakaan. Sen synti on ylisuorittaminen. Toisaalta, muksuja ei haittaa se hienoinen epäsuhta, mikä taituroivan bändin ja paikoin silkkaa lööperiä olevien sanoitusten välille muotoutuu.

Ja tähänhän tuotantoryhmä ilmoitti pyrkivänsäkin: hyvää soittoa, jota myös vanhemmat jaksavat kuunnella. Komeaa jälkeä tekee Julia Vuoren Vuohen seikkailuja ansiokkaasti musiikiksi omillaan jo pukenut kosketinsoittaja Pessi Levanto sekä kielisoitinsulttaani Miikka Paatelainen. Solisteista loistaa Ville Leinonen.

PMMP:n Puuhevonen koostuu 1970-luvun lapsille tuttujen biisien versioista, ja osoittautuu mahalaskuksi. Ennakkotiedot Paulasta, Mirasta ja Jori Sjöroosista esimerkiksi Täti Monikan ja Mustan kissan tangon kimpussa nostivat toiveet korkealle. Ikävä kyllä levyllä ei ole hiventäkään PMMP:n hengästyttävästä energiasta tai villinpöhköistä sovitusideoista.

Pahiten korvaan särähtää turhankin uskollisesti toteutettu, esimerkiksi juuri Jänikset maailmankartalle -klassikolta tuttu, Minä soitan harmonikkaa. PMMP:n versio onnistuu hukkaamaan originaalin tunnelmasta ihan kaiken.

Summaten on tietenkin hienoa, että Suomen parhaat voimat ovat vastanneet huutoon, joka tuli näillä sivuilla vuosi sitten Jarkko Martikaisen ja Tommi Liimatan kanssa ilmoille luikautettua. Ensin mainittu on katsonut peiliin tosissaan: Jarkko on onnistuneesti mukana niin Topsin kuin Ipanapankin kiemuroissa.