POISONBLACK: Escapextacy

Kammottavan kannen aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen on mukava huomata Sentencedin Ville Laihialan ja Charonin J-P Leppäluodon kakkosbändistä löytyvän potentiaalia. Kovin kaukana ei debyytillä olla vokalistien pääbändien tyylistä, mutta Poisonblackin yleisilme on raskaampi, suoraviivaisempi, synkempi ja tylympi. Kyllä tätä voi silti rokkaavaksi tunnelmametalliksi kutsua. Laihiala osoittautuu tyylitajuiseksi sekä päteväksi kitaristiksi ja myös Leppäluoto selviytyy tehtävästään puhtain paperein. Voiko Poisonblackia sitten kutsua bändiksi? Valokuvassa kun poseeraavat starojen lisäksi vain basisti Janne Kukkonen sekä tuntemattomaksi jäävä naishenkilö, joka on ilmeisesti syönyt Escapextacyllä soittaneen rumpalin, kosketinsoittajan ja kakkoskitaristin. Savuke kun palaa neidin sormien välissä kuin maittavan aterian jälkeen.

Vertailuja Charoniin ja Sentencediin tuskin voidaan välttää, vaikka bändien vokalistit todennäköisesti näin haluaisivatkin. Näissä vertailuissa Poisonblack sijoittuu pronssille, sillä tasavahvan materiaalin joukosta ei useammankaan kuuntelukerran jälkeen erotu erityisiä huippuja, ellei sellaiseksi lasketa levyn loppupuolelta löytyvää hieman rivakampaa Illusion/Delusionia. Muuten levyn kappalemateriaali ei ole vielä riittävän monipuolista – koukut puuttuvat.