Grönlannin (2000) ja Kadonneen mantereen (2004) jälkeen Puk etsii koordinaatteja sämpleiselle ja looppipitoiselle indiepopilleen. Puolivillaisesti laulavan Jussi Ojajärven biisejä muokkaava Puk on runsaan jousien käytön vakavoittamasta soinnistaan huolimatta ilmava popyhtye. Se on myös bändi, jolla on hillityn yhteiskuntakriittinen imago. Pukin tiedostavuus tulee Koordinaateilla konkreettisimmin esiin venäläisen toimittaja Anna Politkovskajan salamurhasta kertovalla raidalla 7. lokakuuta.
Pukia haluaisi mieluusti pitää sympaattisena pienenä popbändinä, mutta Koordinaatit-levyn tapauksessa yhtyeen sovitukselliset pyrkimykset tekevät selittämättömällä tavalla epämukavan olon. Kunnianhimoisuus ei yllättäen vedäkään puoleensa, vaan pikemminkin vieraannuttaa.
Avoimesti naiivin ja taiteellisesti vakavan popin rajamaastossa liikkuessaan Koordinaatit synnyttää ennen muuta ristiriitaisia tunteita. Jos Puk jossain vaiheessa albumin edetessä vaikuttaakin lämpimältä, niin lämpö tuntuu johtuvan lähinnä itseensä käpertymisestä.
