RASMUS: hellofatester

Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Mika Junna.
Edellisen Soundin haastattelussa Lauri Rasmus pohti kolmannen levyn tärkeyttä. Se tulee olemaan todellinen koetuskivi: Onko Rasmus oikeasti hyvä bändi, kun alkuaikojen hype laimentuu pois ja jää vain bändi ja musiikki?

Arvio

RASMUS
Hellofatester
Evidence

Edellisen Soundin haastattelussa Lauri Rasmus pohti kolmannen levyn tärkeyttä. Se tulee olemaan todellinen koetuskivi: Onko Rasmus oikeasti hyvä bändi, kun alkuaikojen hype laimentuu pois ja jää vain bändi ja musiikki? Ei hätää, Rasmus on hyvä bändi, itse asiassa parempi kuin koskaan. Hello Fat Ester on bändin riehakkaan uran paras albumi. Sisällöltään se on monipuolinen, mutta ei sekavuuteen sekoava, sovituksiltaan harkituin Rasmuksen tähänastisista levyistä. Biiseihin on upotettu maukkaita jippoja mm. käyttäen trumpettia, brassisektiota, jousia ja ”vanhan ajan” syntetisaattoria ja sähköurkuja. Tuloksena on ilmeikäs ja sopivasti nyanssikas paketti. Albumin tyylikkäistä biiseistä hienoimmasta päästä on maalaileva mutta vahva Liquid, joka tyyliltään tippuu lähelle Manic Street Preachersia. Dirty Moose ja Vibe puolestaan funkkaavat hikisen iloisesti niin, että jalka ei todellakaan pysy paikoillaan. Levyn päättävä instrumentaali Tempo hypnotisoi sinut lopullisesti alati toistuvalla riffillään, jota kuuntelisi paljon kauemminkin kuin vajaat viisi minuuttia. Hello Fat Ester on tehty varmaankin hyvin miellyttävissä olosuhteissa, sen verran easyja ja positiivisia viboja se pystyy välittämään kuuntelijalleen. Rasmus on kasvanut isoksi, näin se on nähtävä.

Lisää luettavaa