REDMAN: Red Gone Wild Thee Album

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Funk Doc Redman on yksi hiphopin erottuvimmista aikalaisäänistä. Puhutteleva nuotti, sarjakuvamaisen karrikoitu äänenkäyttö ja absurdit riimit puoltavat ylitsepursuavaa karismaa, jota alleviivaa tinkimättömän epätotinen asenne.

Arvio

REDMAN
Red Gone Wild Thee Album
Def Jam

Funk Doc Redman on yksi hiphopin erottuvimmista aikalaisäänistä. Puhutteleva nuotti, sarjakuvamaisen karrikoitu äänenkäyttö ja absurdit riimit puoltavat ylitsepursuavaa karismaa, jota alleviivaa tinkimättömän epätotinen asenne. Näyttelijänäkin työskentelevä Redman vastaa paitsi kaikkien aikojen parhaasta MTV Cribs -jaksosta, jossa hän esitteli räjähtäneen läävänsä, myös lajitelmasta viime vuosikymmenien viihdyttävimpiä albumeja ja vierailuja. Samaan aikaan, kun Redin albumit ovat taantuneet sitten Whut? Thee Albumin (1992), Dare Iz A Darksiden (1994) ja Muddy Watersin (1996), läsnäolon intensiivisyys on kasvanut vuosi vuodelta.

Parasta Red Gone Wildissa, joka on Redin ensimmäinen albumi sitten Malpracticen (2001), on juoksevuus ja koomisuus. The Neptunesin, Timbalandin, Pete Rockin, Rockwilderin ja mentori Erick Sermonin biitit kytkeytyvät toisiinsa niin sulavasti, että kokemus samastuu huolellisesti valmisteltuun mutta poukkoilevaan mixtapeen. Päättömistä punch-lineista, koukuista, skiteistä, sinkoilevasta ajatuksenjuoksusta ja vanhentuneista referensseistä tyylinsä ammentava Redman on virheetön fossiili 1990-luvulta. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa