REGINA: Puutarhatrilogia

REGINA
Puutarhatrilogia
Johanna Kustannus

Puutarhatrilogia pääsee yllättämään kuulijansa. Kolmannella albumillaan kotoisen elektropopin suunnannäyttäjä Regina on monipuolistunut ilahduttavasti. Siinä missä debyyttilevy Katso maisemaa (2005) ja vielä sitä seurannut Oi miten suuria voimia! (2007) hyökkäsivät kuulijan ylle genren täydellä repertuaarilla ja herkeämättä, on Puutarhatrilogia hillitympi ja sofistikoituneempi kokonaisuus. Reginassa on vielä geneeristä hedonismia, mutta yhtyeen kasvoihin on kulunut persoonallisia uurteita. Vai liekö kyse sittenkin vain ironiasta, kujeilusta kriitikoiden kustannuksella?

Sävellysvastuu Reginassa on edelleen Mikko Pykärillä, joka onkin muikeassa vireessä. Kappaleita leimaa kautta levyn parhaan popin vaivattomuus. Pelkän Pet Shop Boysin ja tälle vuosituhannelle päivitetyn new waven sijaan Regina verhoutuu aiempaa kirjavampaan kuosiin. Tuottajana Mikko antaa Reginan hengittää, ja yhtye soi aiempaa ilmavampana. Genremikstuurat ovat ennakkoluulottomia: elektroninen nykyindie sotkeutuu jopa iskelmään.

Alkulevy onkin yhtä polvennotkauttajaa. Totuus minusta kaareutuu draamaansa vastaansanomattoman komeasti, hektisen bassokuvion ajamana. Unenomainen Terveiset päiväntasaajalta on muovisilta soundeiltaan silkkaa humpuukia, mutta kuinka rakastettavaa sellaista! Iisa Pykäri, joka edelleen laulaa heleästi kuin liikaa keijupölyä hengittänyt, on kappaleessa parhaimmillaan ja vie mukanaan kuin mikäkin Annikki Tähti.

Ensimmäinen singlelohkare, sinänsä hauskan nahkeaan biittiin ja raikkaaseen pianokuvioon nojaava Saanko jäädä yöksi?, laskee tasoa hetkeksi: samoin tekee Sain levyt, joita et halua kuunnella, joka on nimensä mukainen parisuhdelatteus. Upean vähäeleinen Olen häviöllä, Pauli ja Musta musta puutarha suorittavat kuitenkin kunnianpalautuksen.