Nappasin tämän ihan puhtaasti bändin nimen perusteella eikä intuitioni metsään mennyt. Tamperelaisviisikko tekee kakkosalbumillaan parhaimmillaan upeaa jälkeä indie-ponnisteisen postrockin saralla.
Kitarat soivat hyvin herkästi ja kirkkaasti – For Deliverancessa tuuttaa trumpettikin − ennen kuin äityvät levyn nimen veroiseen pauhuun. Strategisissa kohdissa säröä ei säästellä. Painokkaasti taiteellisen kitaravetoisen kenkiin tuijottelun seassa laulu, tai Torchbearerissa puhe, on lähinnä maustetta. Villakoiran ydin piilee isolla kädellä maalailussa. Tosin yhtymiä eteerisen dreampopiinkin löytyy. Hoito on kokonaisvaltaista. Pauhu pitää kuunnella häiriöttä alusta loppuun täyden vaikutuksen saamiseksi. Levyn huipuksi kohoaa yllättäen banjon plonkuttelulla alkava Dreams Of Fire, jonka loppupuolella kuvaan ilmestyvä laskeva sointukulku osuu suoraan solar plexukseen.
Revival Hymnsiä kannattaa pitää silmällä. Potentiaali on kansainvälistä tasoa, mutta neuvoisin bändiä vielä enemmän karistamaan postrockin tyypillisyyksiä.