RIITAOJA: Mantereelle

RIITAOJA
Mantereelle
Svart

Vaihtoehtoisesta super­yhtyeestä käyvä Riitaoja on keskimääräiseen rocktarjontaan nähden väärään aikaan väärässä paikassa aivan kuin arka ja yliherkäksikin kuvattu kaimansa Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Ilmaisultaan poikkeuksellisen niukka Mantereelle soi sekä americanaisen aavikkoisena että hillityn urbaanina. Vähän soiton ja vähäiloisten lyriikoiden synnyttämä jännittyneisyys on samalla ehdottoman epäsuomalaista.

Ennen kaikkea Giant Robotista, Black Audiosta ja The Flaming Sideburnsistä tuttujen Arttu Tolosen, Antti Hämäläisen ja Arimatti Jutilan kirjoittamia kappaleita Riitaojassa tulkitsevat Sweetheartista ja Circlestä muistettava Janne Westerlund ja tätä ennen omissa nimissään ansioitunut Vuk. Sielun Veljenä supersuosiota maistanut rumpali Alf Forsman täydentää Riitaojan soittamalla todennäköisesti vähemmän kuin koskaan ennen. Yhtyeen instrumentaatiossa paikkansa löytävät niin sähkömandoliini ja kellopeli kuin koneet ja pedal steelkin.

Mantereelle elää omassa maailmassaan, jossa kenelläkään ei mene erityisen hyvin. Mahdollisimman hitaalla nimiraidalla sähköbanjo soi ruhjovien kitaroiden rinnnalla raskain seurauksin, mutta muualla painostavuus kumpuaa lähinnä teksteistä. Rauhassa kuljetaan ojan pientareella kyynärpäät ja polvet pahasti ruvella. Talo on murhetta täynnä ja tähdetkin tietävät, mihin Vuk on Lusimaan-kappaleella menossa. Allergiset oireet yllättää Arttu Tolosen liki bluesisella huuliharpulla.

Rohkean omintakeinen Mantereelle onnistuu vakuuttamaan, että rockin sivuraiteiltakin on yhä löydettävissä elämää.