Helsinkiläisen Ritual Smoker -kvartetin genresäädöt ovat niin tarkat, että on kiintoisaa päätellä kuljettaako kokeilevan psykedelisen krautrock-postpunkin aave yhtyettä vai päinvastoin. Määritteitä edeltäviltä kausilta kertautuvat myös Hawkwindin avaruusprogen ja Suiciden maanisen luukutuksen muistot. Vaan väliäkö luokituksilla, kun synteettinen juna kulkee ja äänitunneli kaiuttaa nelisin leivottujen perkussioiden päälle kitararockin säännösteltyjen perussoittimien, syntikoiden ja saksofonin täsmäsoundeja. Lauluosuudet jakautuvat Jarkon ja Piritan kesken, mikä elävöittää yhtyeen inhimillistä ilmettä.
Musiikilliseksi erämaaksi kuvattu maisema on osuva taustakuva tälle sähköiselle tarpomiselle ja synteettisten ilmatyynyjen kyyditykselle, jossa melodiset sointumoottorit jauhavat omaa murinaa ja ulinaansa. Lakonista robottiääntä inhimillisempi lauluselostus kirjaa tunnematkan vaiheet ja etapit. Askeettisuus ei ole liian pitkälle vietyä tai ikävystyttävää, sillä soitanto polveilee ja punoutuu monitahoisesti. Itse biisit ovat oikeastaan vaisumpia ja keskenään yhdenmukaisempia kuin niitä kiertävät sointikudelmat ja kekseliäämmät höystöt.