Oulaisissa vuonna 2004 perustettu Riutta-yhtye taitaa suvereenilla tavalla eteerisen progressiivisen rockin salat. Ryhmän ilmeestä voi poimia suuntaviittoja Porcupine Treen ja Riversiden edesottamuksiin, mutta yhtä lailla toteutus vaeltaa aivan omilla persoonallisilla patikkapoluilla.
Kokoonpanon toinen pitkäsoitto Sinun täytyy elää vielä kerran pohjaa ideansa filosofi Friedrich Nietzschen ikuisen paluun ajatusmalliin, jonka mukaan elämä kulkee loputtomassa oravanpyörässä. Riutan luomat viipyilevät tunnelmat tukevat johtoajatusta tyylikkäästi. Kitarat, koskettimet ja puhaltimet hahmottelevat täyteläisiä pohdinnan paikkoja, joten syviin virtauksiin on helppo heittäytyä.
Tasapainoisen albumin sävellyksistä vangitsevin lienee kahdeksanminuuttinen eepos Sykli. Sen näennäisen laiska olemus pössyttää huuruja, joiden lämmin lempeys kietoo syleilyynsä.
Myös äkkiväärin askelin loikkiva Terminaattori on vaikuttava teos. Rytmiosaston leikkisässä irvistelyssä piilee oivaltavasti valoja ja varjoja.
