Robin täyttää 16. Välillä on vaikea muistaa, että poika on niin nuori, koska tämä on jo hänen neljäs levynsä. Toisaalta, kun levyä kuuntelee, ikä on välillä aika ilmeinen.
Se on usein vahvuus. Frendikortti ei toimisi aikuisen laulamana tai kokonaan kirjoittamana − Robinin biisinä toimii. Omaan makuun kertsi on hiukan liian turboahdettu, mutta se nyt kuuluu tähän estetiikkaan. Ja sitä tehdään levyllä todella paljon. Huudan sun nimee on toinen levyn huippuhetkistä, jossa kertsi nostatetaan naurettavuuden rajamaille, mutta VilleGallen vierailu asettaa sen törkeämpään kontekstiin. Myös Kuvitellaan käyttää tätä kikkaa menestyksekkäästi. Risto Asikaisen omalle tyylilleen uskollinen melodia saa taustalleen MGI & Jonas Olsson -parivaljakon astetta tiukemman tuotannon.
Levyn paras veto on Paperilennokki. Tässä on jotain sellaista herkkyyttä, jota soisi levyillä olevan lisääkin kaikkien jyrien seassa. Falsetti on herkkää hommaa ja Robin klaaraa sen hienosti.
Rähinä-possen uhon mieleen tuova Parasta just nyt on ainoa biisi, joka särähtää, vaikka siinäkin on rakastettavia elementtejä: kertsin Skrillex-synat ja sitä välillä edeltävä yhden tahdin mittainen käppänen d’n’b -breikki.
