RUOSKA: Kuori

Arvio julkaistu Soundissa 11/2002.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Debyyttialbumillaan piiskaava Ruoska on yksi uusimpia tulokkaita varsin laajalle rintamalle levittäytyneeseen raskaan ja umpisuomalaista miehistä suoraselkäisyyttä arvostavan rockin genreen. Ruoskan jämeryys saa tukea bändin jäsenten ulkoisesta olemuksesta.

Arvio

RUOSKA
Kuori
Kråklund

Debyyttialbumillaan piiskaava Ruoska on yksi uusimpia tulokkaita varsin laajalle rintamalle levittäytyneeseen raskaan ja umpisuomalaista miehistä suoraselkäisyyttä arvostavan rockin genreen. Ruoskan jämeryys saa tukea bändin jäsenten ulkoisesta olemuksesta. Viisikon mahdollisuudet tulla hyväksytyksi kotimaista poikabändiä hakevaan Popstars-projektiin ovat rehellisesti sanoen minimaaliset, mutta edellisessä yhtyeessään Ruoskan jäsenet olivat vielä tätäkin rumempia. Neljä viidesosaa bändistä nimittäin vaikutti aikaisemmin Natsipaskassa, jossa visuaalisuus ja junttirock yhdistyivät korkeintaan huonoksi vitsiksi.

Ruoskan motiivit voivat olla mitä tahansa, mutta Kuori-albumilla kuultava raskaskätinen synkistely jää joka tapauksessa voiton puolelle. Monen muun samaan lajityyppiin luettavan yhtyeen tavoin Ruoskan lyriikat imevät voimansa ahdistuksesta ja miehenä olemisen raskaaksi tehdystä taakasta. Jo albumin nimibiisin ensitahdit nostavat suupieliin hyväksyvän hymyn. Kahden kitaran voimalla syvältä jurnuttavassa vyörytyksessä ja suorassa poljennossa on oma perverssi viehätyksensä. Ellei Lyijykomppania olisi ammoin varannut yksinoikeutta "synkkään jynkytykseen", Ruoskan sivallukset olisivat sinne päin.

Kiroan, Ruma rakkaus, Perkeleet, Aurinko ei nouse ja Moraoikeus ovat otsikoita, jotka kertovat riittävällä tarkkuudella missä mennään. Ruoskan tapauksessa kuori ei peitä mitään. Kuori pysyy armottomana loppuun saakka. Suomi lukuina -kappaleessa Ruoska siteeraa Tilastokeskuksen tylyjä faktoja suomalaisesta rikollisuudesta ja sairastavuudesta armon vuonna 2001. 

Lisää luettavaa