RUOSKA: Riisu

RUOSKA
Riisu
Kråklund

Viimevuotisen Kuori-debyytin aikoihin Ruoskasta syntyi mielikuva myöhästyneenä opportunistina, joka väkisin päätti päästä osingoille suomenkielisen raskaan junttarockin suosiosta, vaikka kärkijoukon juna oli jo mennyt ohi aikapäiviä sitten. Nämä ajatukset on syytä polttaa ja haudata syvälle erämaahan, sillä Riisu-albumilla musiikillisesti uusiutunut viisikko nostattaa itsensä kertaheitolla Niskalaukauksen, Kotiteollisuuden ja Mokoman seuraan persoonallisena Suomi-jyrän taitajana. Nyt Ruoska ei sivalla kevyesti vaan viiltää syvältä. Auh!

Onko väärä levy iskeytynyt soittimeen tuumin, kun korvat täyttää The Kovenantin, Painin tai Rammsteinin teollisuusmetalliset sävelet. Ilmaisu on otettu haltuun täydellisesti: metronomintarkka rumpukomppi ja munaskuihin iskevät jykevät riffit lyövät saumattomasti kättä eri sävyjä maalaavien kosketinosuuksien kanssa. Kaiken tämän yllä on omituista kuulla suomenkielisiä tekstejä, mutta Patrik Mennander saa homman toimimaan komeasti laulaessaan saksalaisen intohimottomasti ja jäykästi kalman sävyttämiä kylmiä tarinoita.

Kappalemateriaali on ensiluokkaista kautta linjan – parhaimpina esimerkkeinä Elon tiellä, Darmstadt, Riisu sekä Rauta valittaa. Riisu saisikin täydet pisteet, ellei pari kauneusvirhettä pistäisi häiritsevästi korvaan useamman kuuntelukerran jälkeen. Kertosäkeiden köörit kuulostavat useammassakin kappaleessa halvoilta, mikä ei varmasti ole ollut tarkoitus. Kalkkiviivoilla kompuroidaan vielä lisää, sillä vaikka levyn päättävä Piruparka on hieno sävellys, ei noin selvää Niskalaukaus-pastissia olisi kiekolle kannattanut laittaa.

Yhtä kaikki Riisu on yksi tämän vuoden suurimpia positiivisia yllätyksiä, jota ei kannata sivuuttaa tämän vuoden parhaasta suomenkielisestä raskaasta rock-levystä puhuttaessa.