Viime vuoden alussa esikoisellaan vakuuttanut The Safety Fire laventaa vahvemmalla ja värikkäämmällä kakkosellaan ilmaisuaan entisestään. Siinä missä lontoolaisyhtye teki Grind The Oceanilla tietyt tyyliratkaisut kuin tarkoituksella kytköstään matikkametalliin korostaakseen, on ote nyt vapautuneempi ja rehellisempi.
Yhtäällä albumi soljuu näppäiltyjen kitaroiden myötä puhtaissa popmaisemissa, toisaalla puskee metalcore-kynttilä vakan alta kuuluviin kuin itsestään. Tästä voisi toki olla tuloksena kamalaa kaaosta ja sekavaa sillisalaattia, mutta ehkä jopa vähän yli odotustenkin Mouth Of Swords pysyy tekijöidensä hanskassa sanalla sanoen kadehdittavan hyvin.
Edellisalbumin suurimmat tähdet olivat kitaristit Derya Nagle ja Joaquin Ardiles, mutta nyt valokeilaan nousee vääjäämättä solisti Sean McWeeney. Hänen äänessään on yllin kyllin voimaa, mutta ennen kaikkea sellaista omaa ilmettä ja notkeaa karaktääriä, jolla monitahoinenkin äänes sidotaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vastaavia miehiä ei olla sitten Mike Pattonin pahemmin kuultu.
Ainakin Gojiran, Sikthin ja Protest The Heron ja mikseipä Animals As Leadersin sekä Meshuggahinkin fanit ovat saaneet uuden ystävän.