SATANIC SURFERS: Fragments And Fractions

Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Jo roisit kymmenen vuotta vaikuttanut Satanic Surfers on aina ollut ruotsalaisen punk-koulukunnan turhimmasta päästä ja hiljattain julkaistu harvinaisuuskokoelma Songs From The Crypt osoitti, ettei kiinnostavaa materiaalia löydy edes patterin takaa.

Arvio

SATANIC SURFERS
Fragments And Fractions
Bad Taste

Jo roisit kymmenen vuotta vaikuttanut Satanic Surfers on aina ollut ruotsalaisen punk-koulukunnan turhimmasta päästä ja hiljattain julkaistu harvinaisuuskokoelma Songs From The Crypt osoitti, ettei kiinnostavaa materiaalia löydy edes patterin takaa. Siksipä äimistelyllä ei ole rajoja, kun vastahakoisesti kuunteluun otetun Fragments And Fractionsin lataa cd-pesään. Laulut skeittailusta on unohdettu ja kipakalla tempolla huiskivissa biiseissä on aiempaa kypsempiä sävyjä.
Koko levyn takana oleva rumpali-laulaja Rodrigo Alfaro on onnistunut luomaan energisen ja vahvan punkkiekon niin musiikillisesti kuin lyriikoidenkin puolesta. Turha kohkaaminen on jäänyt pois ja ilmaisussa on monipuolisuutta enemmän kuin skeittipunkista ponnistaneiden pumppujen levyiltä on lupa odottaa. Avainasemassa ovat napakkaan 26 minuuttiin yltävällä kiekolla pop-vaikutteet ja toisaalta emo core -vivahteet. Parhaimmillaan punk rockin Phil Collinsin biisit rullaavat kuin kotoisalla Manifesto Jukeboxilla konsanaan. Laululinjat tuovat toistuvasti mieleen Billy Braggin, jonka vaikutuksen voi halutessaan löytää työväen- ja ihmisoikeuksia puolustavista sanoituksistakin. Tukevasti tumpussa on myös henkilökohtaisempi lähestymistapa: Separate Ways on kaunis tarina ystävyydestä, aikuistumisesta ja erilleen kasvamisesta.
Nappulaiässä keksityn nimen hölmöys oikein alleviivautuu näin komeaa levyä kuunnellessa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa