Hiljattain 40 vuotta täyttänyt Sia Kate Isobelle Furler on tämän pallon harvoja aidosti kiinnostavia niin sanottuja mainstream-artisteja. Valtavirrassa australialaisnainen on tosin melonut vasta 1990-luvun puolivälissä käynnistyneen musiikkiuransa neljä viimeisintä vuotta. David Guettan loppuvuonna 2011 julkaistu Titanium oli biisi, jolla artisti-Sia valtaväestön tietoisuuteen lopulta murtautui.
Osin jopa vastoin tahtoaan. Harvoin keikkaileva Sia on antamissaan haastatteluissa kertonut, ettei joka suuntaan poseeraaminen ole koskaan ollut hänen juttunsa. Peruukit ynnä muu esiintymisissä nähty visuaalinen hilpeys ovat olleet tarpeellinen osa henkistä tilastapoistumisstrategiaa.
Valinta vaikuttaa perustellulta, sillä muun muassa Rihannalle ja Katy Perrylle jättihittejä kynäillyt Sia on ehdottoman ensisijaisesti laulunkirjoittaja, joka kykenee muovaamaan paperilla banaaleiltakin vaikuttavista sointukuluista syvältä kouraisevia trippejä. Taiteilijamme helmasyntinä ovat olleet albumikokonaisuudet, jotka järjestään ovat jääneet sisältämiensä yksittäisten biisitimanttien (esimerkiksi vuoden 2014 Chandelier) varjoon. Seitsemäs kerta toden sanoi, sillä This Is Acting kasvaa etenkin huiman viimeisen kolmanneksensa (House On Fire) ansiosta luojansa tähän mennessä eheimmäksi tuotokseksi.
Sia on ehdottoman ensisijaisesti laulunkirjoittaja, joka kykenee muovaamaan paperilla banaaleiltakin vaikuttavista sointukuluista syvältä kouraisevia trippejä.
Sia-pitkäsoitoille ominaiseen tapaan myös nyt mukana on yksi artistin koko uraa uudelleen määrittävä todellinen lakipistekappale. This Is Actingin päättävä Space Between on aivan tökerön hieno mahtiballadi, jonka loistokkuus piilee viipyilevän sovituksen ja sielukkaan laulannan koskettavassa hybridissä.
Sian ensi kesän Flow-visiitti on mahdollisuus, johon kaikkia tätä lukevia voi – viimeistään tämän albumin myötä – suositella tarttumaan lämmöllä. Tämä salama kun tuskin ihan pian iskee samaan kylään uudestaan.
