Onpa kertakaikkisen ikävää. Australialaisen Sia Kate Isabelle Furlerin musiikki on banalisoitunut liki täydellisesti. Kakkosalbumi Colour The Small Onen (2004) mukavan viileästi downtempoillut, niukan oloista folkia ja erinäisiin aulatiloihin sopivaa jazzsointia yhdistellyt musiikki on neljänteen studioalbumiin tultaessa kypsynyt arkkityyppiseksi indierockiksi, jonka ennakoitavuus alleviivaa kyseisen genrenimikkeen täydellistä inflaatiota suhteellisen osuvasti.
Kaikki on liian mukavasti kohdillaan We Are Bornilla. The Fight avaa levyn kevytkermaan suurustettuna Talking Heads -pastissina. Kitarat kirskuvat kivasti, ja bassolinja on juuri niin funk kuin sen tuleekin olla. Myöhemmin hommaa koristellaan muun muassa electronica-tilkkeillä tai, kuten Be Good To
Messa, alistuneella pseudosoulilla.
Kyseessä on niin vahvasti desinfioitu ja kalkyloitu levy, että sen miellyttäviäkin sattumia pureskelee epäluuloisena. Eiköhän tämänkin jousisovituksen paikka ole kohderyhmätutkimuksin lukkoon lyöty…
