Sielukkaasti nikkaroitua juurihoitoa – Jukka Orma ja Marjo Leinonen lyöttäytyivät kimppaan bluesin ja soulin merkeissä

Arvio julkaistu Soundissa 4/2018.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

BigFeet & LaLa
Pet Me!
Playground

Kutsutaanpa tätä termillä bluespop, ehdottavat kansitekstit Jukka Orman ja Marjo Leinosen roolihahmojen BigFeet & LaLa -yhteisriennosta. Määritelmä on sangen oiva, koska blues on kummallakin kiinteä osa aivokuorta ja selkäydintä. Tiedon ja kokemuksin turvin on ilmeisen iloluontoista ja vapauttavaa popularisoida tarkkoja analyysejään helpommin lähestyttäviksi tulkinnoiksi menettämättä rahtuakaan omasta virtuositeetista ja kutsumuksesta kitaran tai kitarisojen käyttelyssä. Pet Me! on verrattoman eloisa setti soulin, jazzin ja popin viisteillä ja joustavilla kaavoilla yhteen solmittua ja kuulijoille lähennettyä bluesia.

Orma on säveltänyt koko setin ja räätälöinyt sanoitukset englanniksi varta vasten Leinoselle. Elementteihin kytkeytyvät saumattomasti luottokomppaajien Mikko Murtomaan ja Sami Vettenrannan basso ja rummut, silloinkin kun maestro Orma nikkaroi riffien ja sävelkulkujen ilmeisimpiä kaavoja ja antaa soolojensa löytöretkeillä etäämmälle niistä. Keskeisin juonne on kuitenkin LaLa-laulun sielukkaiden fraseerausten ja rytmillisten painotusten luonnollisen taitava johdatus melodioiden ytimiin. Nimikappaleen kaltainen poppis, jyrkänkarhea blues Skeleton Trees ja iskevän vauhdikas rock’n’roll-pala Ground Woman Homesick Blues hoituvat kaikki yhtä varmalla otteella ja tyylillä.

Lisää luettavaa