Vuosituhannen alussa kaksi albumia julkaisseen Killer-yhtyeen vaatekauppapopista ei jäänyt mieleen kuin korkeintaan Siiri Nordinin kuulas lauluääni. Viidessä vuodessa tuo ääni on kerännyt itseensä hiukan tummuutta ja syvyyttä, vähän jonnatervomaata jos niin tohtii sanoa.
Ensimmäisellä suomenkielisellä soololevyllään Siiri Nordin ja hänen työkumppaninsa hakevat vaikutteita muualtakin kuin tutusta angloamerikkalaisesta perinteestä – vaikka Mukula-biisin alkua voisikin luulla versioksi Lemonheadsin It’s A Shame About Raysta. Esimerkiksi Pienen kuoleman ote tuntuu viittaavan yhtä lailla chansonin kuin kapakkajatsin suuntaan. Muuallakin materiaalin laulelmallisuutta olisi voinut korostaa entisestään, sillä sanojen ja sävelmien maistelu käy Siiriltä luontevasti. Toisaalta CocoRosie-kaksikon mieleen tuovan Tulisuun lisäksi mukaan olisi mahtanut enemmänkin kokeilevampaa materiaalia.
Liiankin sisäsiistin ja sulavan albumin tehneen Siiri Nordinin ongelmaksi saattaa osoittautua erottuminen muista suomenkielisistä poplaulajista. Levyltä toiselle kiertävien ammattilaisten soittamat, villiintymistä välttelevät taustat eivät ainakaan auta pyrkimyksissä. Sinänsä levyn soundi on mukavan avoin ja orgaaninen, biisien melodisuutta korostava.