Sparzanza on kova bändi keikkailemaan. Se kuuluu ahkerimpiin Suomen-vieraisiin, ja kun kerran tien päällä aikaa vietetään, osa tuoreen levyn kappaleistakin on syntynyt siellä. Kietueella vietetty aika myös johti siihen, että yhtyeelle tuli hieman kiire saada materiaali valmiiksi. Mutta sitä ei huomaa.
Sparzanzan metallirockilla näyttää pyyhkivän hyvin. Bändi svengaa ja biisimateriaalista on helppo napata kiinni. Vaikka Sparzanza ei tarjoilekaan kaikkein yllätyksellisimpiä hetkiä, ei se myöskään sorru puhtaisiin itsestäänselvyyksiin. Silti juuri materiaalin helppous hieman arveluttaa: voivatko näin nopeasti tajuntaan kalahtavat biisit olla oikeasti hyviä.
Taidetta ei kuitenkaan aina pidä tehdä vaikeimman kautta. Ja kun lopputulos kuulostaa hyvältä, siihen on uskottava. Sitä paitsi Death Is Certain, Life Is Not vain kasvaa loppua kohden. Kaksi viimeistä raitaa antavat reilun annoksen myös ajattelemisen aihetta, ja Ad Viventesilla kuuluva hyytävä naisen tuskanhuuto on paljonpuhuva.
Sparzanza on leimattu bändiksi, joka kerää rusinoita toisten pullista ja on keskittynyt pelkkään viihdyttämiseen. Näiden syiden tähden yhtyeen levyt on arvotettu kohtuuttoman alas. Jos Death Is Certain, Life Is Not pystyy tarjoilemaan hyviä hetkiä, ei siitä pidä yhtyettä moittia.
