A Life Unto Itself on Neurosisin Steve Von Tillin neljäs soololevy. Sen musiikki muistuttaa vahvasti Neurosista, etenkin vuoden 2001 A Sun That Never Setsiä, mutta on pääosin akustista.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy levyn soundeihin. Varsinkin akustiset instrumentit on äänitetty ja miksattu erinomaisesti. Von Tillin rosoinen lauluääni ja tremoloefektien kyllästämät sähkökitarat täydentävät akustisen kitaran, pedal steelin ja jousien luomaa melankolista tunnelmaa. True Detective -sarjan tunnariin tykästyneiden kannattaa tutustua myös Von Tillin lohduttomaan americanaan.
Akustisista soittimistaan huolimatta A Life Unto Itself on selvästi metallimiehen levy. Von Tillin soitossa ei ole folk- tai bluesmuusikoiden joustavuutta. Hänen tarkka ja kulmikas soittotyylinsä kuitenkin tukee levyn biisejä täydellisesti.
Kappaleet rakentuvat hitaasti, mutta määrätietoisesti. Koska Von Tillin lauluääni ei ole erityisen melodinen eikä biiseissä ole koukkuja tai varsinaisia kertosäkeitä, vaatii levy muutaman kuuntelukerran avautuakseen. Birch Bark Box on ehkä A Life Unto Itselfin paras biisi, mutta todella levy pääsee oikeuksiinsa vasta kokonaisuudessaan kuunneltuna.