STEVEN WILSON: 4 1/2

STEVEN WILSON
4 1/2
Kscope

Kun levyn tiedote alkaa toteamuksella, että kyseessä on artistin väliaikajulkaisu, lukijan mielenkiinnon taso tippuu herkästi. Paitsi jos kyseessä on Steven Wilson. Nykyprogen tuottelias supertähti on aiemminkin taikonut hienoimpia hetkiään matalan profiilin minijulkaisuihin, kuten vaikkapa Porcupine Treen Nil Recurring -ep:hen, joka sisälsi jämäkamaa Fear Of A Blank Planet -klassikolta (2007).

4 1/2 on samantapainen kokoelma ylijääneitä biisejä miehen uralta, lähinnä viimevuotisen Hand. Cannot. Erase. -levyn studiosessioista. Tämä puolimatkan julkaisu ei kuitenkaan kuulosta lainkaan emoalbumiltaan. Avantgardea avoimesti syleilleeltä edelliseltä jäi studion lattialle tukku Wilsonin soolouran ehkä helpoimmin lähestyttäviä biisejä.

Levyn parasta antia ovat sitä kauttaaltaan värittävät instrumentaalijamittelut ja niiden tyylitajuinen ja silti vapautunut improvisaatiofiilis. Kaikesta progeilusta huolimatta biisit ovat välittömästi mieleen jääviä.

Wilsonin vaikutteet eivät koskaan tule muodikkaimmasta päästä, eivät tässäkään. Nyt pyöritään vahvasti 60-70-luvun vaihteen protoprogen ja jopa klassisen rock-riffittelyn maisemissa. Inspis alkuvuosien King Crimsonilta kuuluu tutusti ja tukevasti läpi, mutta levy ei ole pastissi esikuvilleen – kaikki on ajettu Wilsonin uniikin prisman läpi.