STILL CORNERS: Strange Pleasures 

STILL CORNERS
Strange Pleasures
Sub Pop

Onneksi vaihtoehtorockin yleistavarataloksi ryhtynyt Sub Pop yllättää toisinaan. Lontoolaisen Still Cornersin pikkunätti shoega­zingin ja 1960-lukuisen folkin liitto ihastutti Crea-tures Of An Hour -debyytillä (2011). Nyt musiikin tekemisestä vastaava Greg Hughes ja laulaja Tessa Murray ovat kantaneet villatakkinsa Oxfamiin ja antautuvat, arkaillen mutta kuitenkin, yön tummalle sykkeelle.

Parhaimmillaan Still Cornersin musiikki on kertakaikkisen huumaavaa. Aloitusraita The Trip rajaa viitekehyksen täydellisesti. Lämpimät synteettiset aallot lyövät rantaan, etusormi kilkuttaa koskettimista yksinkertaista kuviota, akustinen kitara helkkyy kauniisti ja aivan kuin Robert Smithin näppäilemä sähkökitara astuu etualalle. Sitten tulee Tessa Hug­hesin vuoro. Hänen äänensä onkin Still Cornersin vaikein pala. Onko se täydellisen sensuelli vai vähän liiankin eteerinen ja hönkäilevä?

Still Cornersin uuden soundin esitellyt Berlin Lovers -single tuntuu levylläkin liian lyhyeltä. Ihan kuin Tessa ja Greg jaksaisivat tanssia vain pari minuuttia. Asia korjataan vastustamattomalla Midnight Drive -raidalla, joka on kuin Drive-elokuvan soundtrackilta unohtunut. Jos Greg Hughes ja salaperäinen Johnny Jewel päättäisivät tehdä jotain yhdessä, tulokset saattaisivat olla taivaallisia.