THE STROKES: Is This It

Oh, YES! And then some! Rock and roll on pelastettu! Ja tällä kertaa pelastajina toimivat viisi nuorta miestä… Niinpä niin, kaikkihan me olemme kuulleet jo liian monta kertaa tämän saman tarinan. Nostetaan täydestä tuntemattomuudesta jokin bändi suorinta tietä lehden (lue NME:n) kanteen ja luvataan, että tätä te kaikki olette odottaneet. Kun kyseisen yhtyeen tuotantoa saa vihdoin käsiinsä, voikin jo varautua väistämättömään pettymyksen tunteeseen. Mutta kun rock and roll todellakin ON nyt pelastettu! Ja tällä kertaa pelastajina toimivat viisi nuorta miestä New York Citystä – THE STROKES!
The Strokesin levy on paras debyytti sitten The Stone Rosesin esikoisen. Musiikillisia yhtäläisyyksiä levyistä ei juuri löydy, mutta muuta yhteistä kylläkin. Kumpikin levyistä katsoo vahvasti taaksepäin katsoessaan tulevaisuuteen. Siinä missä The Stone Roses -levyllä kuuluvat taustalta The Byrds, The Beatles ja Beach Boys, kuuluvat Is This It -levyn takaa hyvin voimakkaina The Velvet Underground, The Stooges ja Television. Kuten Rosesien debyytti, myöskään Is This It ei ilmestyessään tarjoa oikestaan mitään uutta, mutta onnistuu samalla kuulostamaan ällistyttävän tuoreelta. Ja kumpikin levyistä on pakattu täyteen valmiita klassikoita.
Is This It on levy, jonka soitettuaan alusta loppuun tahtoo laittaa sen heti uudestaan soimaan ja jonka kappaleita lauleskelee ääneen pitkin päivää. Levy, jota soittaessa tekee mieli hyppiä ylösalas kuin joskus teininä ja josta tekee mieli vaahdota kaikille kavereille ja silti pitää omana salaisuutenaan. Salaisuutena levy tuskin kuitenkaan tulee pysymään, niin kokonaiselta se tuntuu ja niin ajattomia kaikki sen 11 laulua ovat vahvasti 70-lukulaisista New York punk -soundeista huolimatta.
The Strokes äänitti levyn suurimmaksi osaksi puhtaasti livenä ja hyvä niin. Soundi on rosoinen ja karu, laulut ovat säröllä kautta koko levyn. Yhtyeen kaksi kitaristia, Nick Valensi ja Albert Hammond Jnr, on eroteltu selkeästi toisistaan ja näin selkeä rajaus tuo miellyttävästi mieleen Televisionin Tom Verlainen ja Richard Lloydin, vaikka The Strokes -kitaristit eivät samalla tavalla mitään virtuooseja olekaan. Yhtyeen suurin valttikortti on kuitenkin laulaja Julian Casablancas. Hän lunastaa jo tällä levyllä paikkansa kaikkien aikojen rocklaulajien joukossa. Casablancas onnistuu yhden kappaleen aikana kuulostamaan sekä samalla haavoittuvalta ja hyökkäävältä että sillä tavalla laiskan seksikkäältä, miltä suurin osa laulajista haaveilee kuulostavansa sitä koskaan saavutamatta. The Modern Agella hän on nuori Lou Reed sanojen rytmitystä myöten ja Last Nitella Iggy Pop laulamassa Motownia. Samankaltaisuuksista huolimatta Casablancas kuulostaa ennenkaikkea vahvasti itseltään.
Levy kestää alle 37 minuuttia eikä yksikään kappaleista yli neljää minuuttia. Kaikki jo julkaistut viisi kappaletta löytyvät myös pitkäsoitolta (ensimmäinen EP oli tarkoitettu pelkäksi demoksi!) ja silti levy on niin tasainen että huippuhetkien erotteleminen on mahdotonta. Olisiko yksi niistä Soma-biisin rento Blondie-rullaus tai Hard To Explain ja sen aloittava halvan rumpukoneen puksutus? Tai ehkä NYC Copsin hilpeä kertösäe: "New York City cops/they ain´t too smart!" Tuntuu suorastaan rikolliselta eritellä levyn kappaleita! Levyn lopettaa runnova Take It Or Leave It ja siihen vastaus on jo kaikkien tiedossa.
Is This It on vähintään vuoden levy. Asennetta, tyyliä, energiaa ja loistavia biisejä. Viisi inflaation kokenutta tähteä tuntuvat kovin kevyiltä.