Helsinki Music Companyn Asko Kallonen on Idols-julkisuutensa myötä etuoikeutettu kuulemaan lähes kaikki Suomessa tehdyt demot. Mahtaa olla useamman palautetta odottaneen yhtyeen leuka loksahtanut hämmästyksestä, kun levysopimuksen sai Sturm Und Drang, viiden yläasteikäisen nuoren muodostama heviyhtye.
Kyvyiltään nämä pojat ovat uskomattomia. Musiikki kulkee taidokkaasti vanhojen hevilegendojen viitoittamilla teillä. Muutama sovituksellinen kömpelyys mahtuu mukaan, mutta se on vain pieni sivuseikka, sillä laulaja Andre Linmankin tulkitsee kuin vanha kehäkettu.
Sturm Und Drang on sensaatiomainen lupaus, mutta sensaatiomainen bändi se ei vielä ole. Kappaleet ovat yhtä kliseiden ja tuiki tavallisen hevitilpehöörin riemujuhlaa, eikä mukaan mahdu yhtään hyvää ja omaperäistä laulua, joka voisi muodostua yhtyeen tunnussävelmäksi. Kun levy on nostettu esikuviensa rinnalle levykauppojen hyllyihin, sen pitäisi myös antaa kuulijalleen muutakin kuin pelkkää tenavatähtiarvoa. Eihän kukaan osta uuden sadon viiniäkään vain sen vuoksi, että se on tänä vuonna siedettävää, jos kaupasta löytyy maukkaampaa viime vuoden satoa.
Hyviä biisejä yhtyeellä (laulajan isähän ne on säveltänyt – toim. huom.) ei vielä ole, mutta näistä pojista kuullaan vielä, takuuvarmasti. Toivottavasti saavat vain kehittyä rauhassa.