Tässä sen näkee, kuinka paljon bändin imago, kuulijan mielikuva soittajista ja esittäminen merkitsevät. Kun laulajakitaristi André Linman karjahtaa Alivessa ja saattaa lähes täysikäisistä soittajista koostuvan jenginsä armottomaan soolotilutukseen, intomielisyys todellakin välittyy eteenpäin. Kuulijan on helppo iloita suomalaisen hevin perinnön jatkumisesta.
Jos taas Rock ’N Roll Children kuvitellaan milanolaisten äijänköriläiden viidenneksi levyksi, joka se totuuden nimissä voisi olla, vaikutelma olisi aika lailla toisen oloinen. Nuoruus on Sturm Und Drangin vahvuus, sillä imelyys, heittelehtiminen AOR/power/heavy-akselilla ja kliseisyys on helppo antaa anteeksi.
Sata keikkaa ja viisisataa päivää bisneksessä ovat tehneet hyvää, Sturm Und Drang on varmempi bändi kuin debyytillään. Rock ’N Roll Children on ronskimpi albumi, jonka parhaat kappaleet kampittavat tarttuvuudellaan ja taitavuudellaan koko joukon isoja poikia. Oikeastaan vaasalaisten toisenkaan levyn kohdalla ei ole oleellista, onko albumi hyvä vai parempi. Tärkeintä on, millaisen kokemuksen viisikko kerää levytyksestä, keikkailusta ja biisinteosta ennen tulevia koitoksia, joissa osaaminen ja vakaumus todella punnitaan.
Tällä menolla se aika on käsillä yllättävän nopeasti.