Innostaa aina, jos uutta bändiä ei heti pysty asettamaan vaivattomasti yhteen karsinaan. Suomen Tulli tulee Torniosta ja herättää kiinnostuksen debyytillään, jossa kuulee tuttuja tarttumapintoja, mutta ei tylsän ilmiselvällä tavalla.
Muutaman kuuntelun jälkeen hahmottuu, että tullattu on erityisesti vanhaa Wigwamia ja muutakin suomiprogea sekä kotimaisen punk-aallon outoa lintua, sittemmin soundtrackeja tehnyttä Se-yhtyeen Yaria. Jälkimmäinen elää kaiken materiaalin kirjoittaneen kitaristi Sami Heikkilän loppusointuja kaihtavassa, miellyttävästi läsnä olevassa laulussa, joka tarjoaa usein hauskasti oivaltavia kielikuvia.
Progeilu tarkoittaa Suomen Tullilla kaavamaisesta poikkeavia rakenteita eikä keksimällä keksittyjä sointukääntöjä tai ”pystyttekö näkemään sormiani”-tilutusta. Linjakkaan kitaroinnin ja vanhan liiton urkujen säätämä meininki on kauttaaltaan melodista, vaan ei pikkunättiä. Kun levyn Tänä yönä II -päätösraidalla lähdetään villiin kitarairrotteluun – toista kitaraa soittaa Mika Mustonen – se tihkuu kunnon kiihkoa. Painakaa bändin nimi mieleen.
