Sydän, sydän -yhtyeen musiikki onnistuu tarkoituksellisesti karttamaan useimpia musiikillisia lokeroita. Määritelmiä ahnaasti janoavat voivat toki niputtaa tämän helsinkiläisbändin Sielun Veljistä alkaneeseen ja myöhemmin muun muassa YUP:n varhaisvuosinaan edustamaan äkkiväärän rockin jatkumoon, mutta ihan suoraa janaa näihin kanonisoituihin nimiin ei Au-levyn perusteella uskalla vetää. Nykyisistä nimistä samalle pelikentälle mahtuu korkeintaan eriskummallinen Kuolleet Intiaanit, sekin tiettyjen varausten kera. Termin ”taiderock” ilmoille heittäminen olisi perin herkullista, mutta maltan mieleni.
Sydän, sydän on aiemmilla julkaisuillaan ja mainesanoja keränneillä keikoillaan onnistunut saamaan orastavan kulttimaineen. Au nostaa takuuvarmasti tätä mainetta entisestään, enkä sulkisi pois mahdollisuutta nousta suosiossa seuraavalle askelmalle. Pieni virtaviivaistaminen ja hetkittäin jopa hitikkäät melodiat antavat osviittaa siitä, ettei yhtyeellä ehkä olekaan tarkoitus viettää marginaalissa loppuikäänsä.
Eläinten nimiä kantavia lauluja (muun muassa Hai, Kukko, Koira, Muurahainen ja Käki) pursuava Au on bändin tuotoksista ehdottomasti tasapainoisin. Nyt pelkkä muoto ja hätkähdyttäminen eivät aja pääasian eli sisällön ohi.
