TARHARYHMÄ: Oppivuodet

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Suomalaisen rockin ja popin historiaa on viime aikoina julkistettu kasapäin. 60-luvulta on kaivettu esiin Jormasia ja Topmostia ja vähintään yhtä hauskaa on ollut seurata kotoisen punkin välillä hyvinkin horjuvia ensiaskeleita.

Arvio

TARHARYHMÄ
Oppivuodet
Poko

Suomalaisen rockin ja popin historiaa on viime aikoina julkistettu kasapäin. 60-luvulta on kaivettu esiin Jormasia ja Topmostia ja vähintään yhtä hauskaa on ollut seurata kotoisen punkin välillä hyvinkin horjuvia ensiaskeleita. Juliet Jonesin Sydän, The Nights Of Iguana ja Tarharyhmä osallistuvat nostalgisiin retrotalkoisiin omilla kirjavilla kokoelmillaan.

Juliet Jonesin Sydämen strategia on tämän trilogian kiinnostavin. Pohjoinen punkpopcombo pelastaa Arkiston aarteet -albumille 80-luvun lopun vaikeasti hankittavaa tuotantoaan. Alkajaisiksi saadaan coverbiisikavalkadi mini-lp:ltä Liisasta Liisaan, jolla Jonesin veljekset tulkitsevat muun muassa Dave Lindholmia, Hanoi Rocksin kautta tulevaa Hoyt Axtonia, Pelle Miljoonaa, J. Karjalaista, Mikko Alataloa ja Lou Reediä. Yksikään sinänsä sujuvista ja kohteliaan räyhäkkäistä versioista ei kohoa ikimuistoiseksi, mutta J. Karjalaisen Hippa-kappaleen esittävä Jussi Jones paljastuu Ringo Starrin veroiseksi laulavaksi rumpaliksi. Alunperin singlen pääposkena julkaistu Usko Kemppi -klassikko Tulipunaruusut soi arvokkaan punk-psykedelisesti Eero Jonesin Farfisa-urkujen Doorsin Light My Firen sukuista luritusta myöten. Velvet Underground -henkiset Juliet Jonesin Sydän ja Platon Platon vahvistavat Eero Jonesin roolia bändin avantgardistina. JJS:n arkiston viimeisenä aarteena soi kymmentuumainen minialbumi Bleeding, jonka kahdeksan biisiä bändi roiskii englanniksi.

Oppivuodet valottaa Satumaa-tangollaan menestyksekkään soolouran aloittaneen Maija Vilkkumaan ja Kuutamolla -elokuvan päätähtenä viimeksi ansioituneen näyttelijä Minna Haapkylän "salattua" pop-menneisyyttä. Tarharyhmä julkaisi 90-luvun alkupuoliskolla albumit Tappopoppia ja Hysteerinen harmonia ja nipun pikkulevyjä, joiden paras anti on valikoitu yhdelle kiekolle. Tarharyhmälle itselleen kokoelman biisit ovat saattaneet olla levyn alaotsikon mukaisia hittejä, mutta kovin suuri yleisö ei aikanaan kvartetin erinomaisuutta huomannut. Ei vaikka Tarharyhmä teki iloista ja luomisen riemua pursuavaa poppia, jota voi näin jälkiviisaasti parhaiten kuvailla legendaarisella määreellä "ihan kivaa".

Tarharyhmän avaraan tappopopin käsitteeseen mahtui niin haitarilla vauhditettua rautalankaista twistiä kuin naisnäkökulmasta tykitettyä räkäpunk-parodiaa. 60-luvun amerikkalaista naislauluyhtyegenreä Tarharyhmä kokeili muokkaamalla Crystalsin Da Doo Ron Ronin Duran Duran -tribuutiksi. Oppivuodet kattaa 20 suomeksi lauletun biisin lisäksi kuuden kappaleen englanninkieliset demoversiot, joilla Tarharyhmä sortuu meikäläisiä bändejä liian usein riivaavaan laululliseen peruskankeuteen. Luonteva englanniksi tekstittäminen ja laulaminen kun sujuvat vain harvoilta ja valituilta.

The Nights Of Iguana oli joidenkin mielestä yksi 80-luvun vientilupauksiamme. Bändi, jonka piti marssia kohti amerikkalaista unelmaa Hanoi Rocksin perässä ja Havana Blackin ja Smackin rinnalla. Menestys jäi saavuttamatta, mutta jokaisen yhtyeen kohtaloksi Amerikka enemmän tai vähemmän koitui. The Story Of The Nights Of Iguana 1986-90 uusintajulkaistaan lähes 12 vuotta ensimmäisen tulemisensa jälkeen ja sisällöltään identtisenä. Yhdeksästä singleraidasta, albumi- ja minialbuminäytteistä, parista spesiaalimmasta esityksestä ja laulusolisti Floydin soolosinglestä koostuva historiikki paljastaa Iguanasin hyvät puolet – harmonisen ja runsain mitoin akustistakin kitarointia viljelevän soiton ja pari hyvää biisiä – ja puutteet – lauluosuuksien tietoisen laiskan mutta samalla falskin fraseerauksen ja aivan liian suuren määrän latteita kappaleita. David Bowie -vaikutteinen The Meaning Of Life on yksi todiste siitä, että aika ei kultaa aivan kaikkea eikä kohtele kaikkia yhtä ystävällisesti. 

Lisää luettavaa