Englantilaisen These New Puritansin toisen albumin keskeiseksi teokseksi nousee pitkä We Want War. Sen painostava tunnelma hyökyy päälle kuin digiaikaan saateltu The Specialsin Ghost Town. Jos nuorukaiset olisivat pystyneet luomaan kuusi yhtä maagista raitaa, käsillä olisi ällistyttävä taidepoplevy.
These New Puritansin kaksi vuotta sitten ilmestyneen Beat Pyramid -debyytin venkoilu oli lähinnä ärsyttävää. Hidden-levyllä musiikin rytminen painopiste on siirtynyt postpunkista dubstepiin, ja myös uuteen materiaaliin on kylvetty ideoita runsaalla kädellä. Onkohan kukaan aiemmin kerännyt samalle levylle ääniä sapelin teroittamisen sihinästä lapsikuoron pauhuun ja japanilaisten taiko-rumpujen kumusta fagotin matalaan mörinään?
Yhtyeen omalaatuinen tapa käyttää samoja osia useissa kappaleissa saa sellaiset trivialiteetit kuin alun ja lopun tuntumaan toissijaisilta. Vaikka nelikko ei vielä onnistu solmimaan kaikkia lankoja yhteen, on Hidden selvästi kekseliäämpi ja kiinnostavampi kokonaisuus kuin Massive Attackin miltei masentava uutuus. Ehkä The XX:n, Wild Beastsin ja These New Puritansin kaltaisten ansiosta brittiläisellä taidepopilla on sittenkin valoisa tulevaisuus.
