Viikkoa ennen viime syksyn näytöstään Diorin miestenmallistosta vastaava Hedi Slimane soitti laulaja-kitaristi Jack Barnettille ja pyysi häntä valmistamaan 15-minuuttisen soundtrackin catwalkia silmällä pitäen. Sittemmin suomalaistakin katukuvaa muovannut Slimane lähti Diorilta, mutta Barnett yhtyeineen on vasta tiensä alussa.
Vaikka These New Puritans työstää moneen suuntaan avautuvaa musiikkiaan samplerein ja nimeää salatieteiden harjoittajaksi tahratun tiedemies John Deen ja Wu-Tang Clanin vaikuttajikseen, yhtyeestä saa huomattavasti todenmukaisemman käsityksen huomioimalla, että tiettävästi sen nimi periytyy manchesterilaiselta The Fallilta, jonka myrkyllisyyttä ja älykkyyttä Barnett ei viisaasti edes yritä jäljitellä. Se, että Beat Pyramidin on tuottanut Wiren ja The Liarsin kanssa työskennellyt Gareth Jones, kertookin nelikosta enemmän kuin viehtymys Kafkaan, David Lynchiin ja numerologiaan.
Itsetarkoituksellisen nokkelalta kalskahtavasta sanoituksesta huolimatta Beat Pyramid on lähtökohtiaan vasten helppotajuinen vaikkakin hajallinen kokooma satunnaisista sirpaleista paikoin mukaansatempaaviksi kappaleiksi kasvavia kehitelmiä. Ne eivät peittele omaa jäsentymättömyyttään ja tarjoavat siten pääsyn tapahtuman sattumanvaraisuuteen. Jos kykenee sulkemaan korvansa tuulesta temmatuilta vaikutteilta ja Barnettin dekonstruktio-viittauksilta, Beat Pyramid kutsuukin omavaraisemmin keinoin.
