THUNDERSTONE: The Burning

THUNDERSTONE
The Burning
Nuclear Blast

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Power metallin, melodisen teutonihevin tai kikkelimetallin ylitarjonnasta ja genren näivettymisestä on jo kirjoitettu sen verran, että annetaan tällä kertaa olla. Ilmeisesti tuhansilla saksalaisilla ja japanilaisilla on vielä sen verran ylimääräistä pätäkkää, ettei näitä levyjä tehdä turhaan.

Thunderstonen kakkosalbumi The Burning on parin vuoden takaisen debyytin tavoin teknisesti, soitannollisesti sekä tuotannollisesti ammattitaitoinen kooste tarttuvaa melodista heviä. Raskaampana, orgaanisempana ja tummasävyisempänä tarjoiltuna kuin esimerkiksi useiden mielestä kliiniset Stratovariuksen viimeisimmät albumit. Pasi Rantasen lievä korostus menee läpi suomalaisena eksotiikkana. Plussaa tulee siitä, ettei mies ole perinteinen falsettikiekuja.

Kun Thunderstone ei turvaudu genren peruskliseisiin – kuten levyn parhaaksi kappaleeksi osoittautuvassa tunnelmallisessa Sea Of Sorrow -balladissa, Queensrÿchen hengessä keskiraskaasti ja tarttuvasti jyräävässä Mirror Never Liesissa, vahvasti kasarivaikutteisessa Drawn To The Flamessa sekä tummanpuhuvassa Forth Into The Blackissa – on lopputulos vaikuttavampi ja vakuuttavampi kuin esimerkiksi perinteitä kunnioittavissa Break The Emotionsissa, Tin Star Manissa, Side By Sidessa ja Evil Withinissä, joita ilkeämielinen voisi kutsua klisekimpuiksi vailla substanssia ja syvyyttä.

The Burningin kaksijakoisuuden vuoksi levyn kokonaisarvosana on helppo antaa.