TOM JONES: Mr. Jones

Arvio julkaistu Soundissa 12/2002.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Karjahdeltuaan viimeksi The Cardigansin ja muiden nuorten poppareiden seurassa hyvällä menestyksellä Walesin Tiikeri hamuaa nyt hip hoppia. Johtuen ehkä siitä, että Jones on pohjimmiltaan R&B/soul-laulaja ja hip hop noiden tyylien jälkeläinen, viritys toimii luonnikkaasti.

Arvio

TOM JONES
Mr. Jones
V2

Karjahdeltuaan viimeksi The Cardigansin ja muiden nuorten poppareiden seurassa hyvällä menestyksellä Walesin Tiikeri hamuaa nyt hip hoppia. Johtuen ehkä siitä, että Jones on pohjimmiltaan R&B/soul-laulaja ja hip hop noiden tyylien jälkeläinen, viritys toimii luonnikkaasti. Eikä äijän laulua voi energian puutteesta moittia. 62-vuotiaan palkeissa on puhtia enemmän kuin useimmilla puolet nuoremmilla. Nappuloita vääntävät Wyclef "Refugee" Jean ja Jerry "Wonder" Duplessis. Lähestymistavasta päätellen he ovat faneja. Herrat ovat pusertaneet kokoon hämmästyttävän hyviä sävelmiä, joissa on sekä nykypäivää että ajattomuutta, särmää ja hienoja melodioita.

Tom Jones International päivittää alkajaisiksi ohjelman räväkästi kollaamalla hauskasti Tomin hitit tämän kehuessa itseään aitoon hip hop -tyyliin. Younger Days myöntää harvinaisen avoimesti, ja koskettavasti, ettei tällainen suosio voi loputtomiin jatkua. Mutta lempiharrastuksellaan rakennustyömailta näin pitkälle päässyt Tomppa on tyytyväinen, syystäkin. Vikkelämmän menon seassa tunnelmoidaan balladi-puolella hyvin tuloksin Heaven's Been A Long Time Comingissa. We've Got Tonightissa ja The Letterissä todellisella paatoksella.

Feel The Rain kärsii banaalista tekstistä eikä levyn päättävä remix kuolemattomasta I Who Have Nothingista uhkaa alkuperäisen asemaa. Sen sijaan Leadbellyn vanhaa työlaulua funkysti sämpläävä Black Betty on kunniaksi ilmeisen rankalle innoittajalleen ja Jezebel nostaa mehukkaasti hattua toiselle yhtä unohtumattomalle naiselle.

Mr. Jonesin parissa viihtyy. Nykyisen radiohötön seassa nämä kappaleet tekevät ihmeitä. 

Lisää luettavaa