TRIVIUM: Silence In The Snow

TRIVIUM
Silence In The Snow
Roadrunner

Vaikka Trivium onkin julkaissut kiinnostavia albumeita useamman kappaleen, ei sillä ole oikein koskaan ollut omaa ääntä. Asiaa ei ole auttanut jatkuva tyylilajista toiseen poukkoilu, joista pahimpana nokkakolarina perinteiselle heavylle näkökulmattomasti pokkaillut The Crusade (2006).

Nyt yhtye yrittää samaa temppua uudestaan, ja hommassa on kieltämättä samaa perusasioiden pariin parkkeeraamisen makua kuin Avenged Sevenfoldin viimeisimmällä, jo ätläkäksi käyneellä tributoinnilla. Tällä kertaa tosin ollaan liikkeellä kierrättämässä ideologiaa eikä kappalerakenteita, joten kappaleista ei ole poimittavissa suoria viitteitä tai tavaramerkkejä.

Triviumin mittapuulla Silence In The Snow on poikkeuksellisen fokusoitunut kokonaisuus. Tämä ei toki automaattisesti tarkoita ihmeitä, mutta ottaen huomioon yhtyeen alkuperäisen tavoitteen keskittyä ominaisuuksiin jotka nostivat soittajiensa omat idolit tyylilajiensa pioneereiksi, on kappaleiden pääpaino huomattavissa määrin kompakteissa sovituksissa ja perinteisissä arvoissa. Selkein kehitysaskel on tapahtunut laulujen saralla, sillä eritoten ne on sävelletty tyylitajulla. Eikä viestiä ole tällä kertaa pakko huutaa ilmoille.

Periaatteessa kaikki nyt kuultava määrätietoisuus on tirskahdellut bändin tekemisissä tämän tästä jo parin albumin ajan, mutta vasta nyt se osaa keskittyä olennaiseen.