TRIVIUM: Ascendancy

Nouseva floridalaisbändi kulkee aistit herkkinä. Triviumin toiselta levyltä kaikuu avoimuus soundin kehittämiselle eri suuntiin. Se ei näy repaleisen sekatyylisinä biiseinä, sillä kokonaisuus on yhtenäinen, vaan enemmän häivähdyksinä, kun San Franciscon thrashiin pohjautuva sementtipohja raottaa mahdollisuuksia amerikkalaiselle uuden polven metallille ja perinteisemmän raskaan musiikin taituruudelle.

Parikymppisten orlandolaisnuorukaisten roiskauttelevassa meiningissä on samanlaista talentin uhoa kuin Children Of Bodomissa vuosituhannen vaihteessa, vaikka tyyli ei täsmääkään kuin soolojen kimpoiluna. Melodisten kertosäkeiden murheellinen sointi ja raaempien säkeistöosin pahansisuisuus lyövät kättä lähempänä nu-metal -kuvioita kuin thrashiä, mutta juuri tässä tulee ilmi Triviumin herkkyys. Se ei rajoita liikkumavapauttaan, vaan saattaa jo mainittujen piirteiden lisäksi lasketella sekaan leikittelevän ovelia riffejä tai jopa sentencedmäistä lohduttomuutta.

Jos taas musiikin pohjia kommentoidaan 80-luvun Bay Area -soundin kautta, johon Triviumin kerrotaan juurensa ulottavan, on lähestymistapa enemmän Death Angelia kuin esimerkiksi Testamentia.